|
~16.09.2003~ Jessus, arvatkaa mitä?
Minä olen äitiyslomalla. En ollenkaan ole tajunnut että se alkaa kuukautta
ennen laskettua aikaa, vaan "sitten joskus". Nyt minä sitten olen
yllättäen äitiyslomalainen. Uskomatonta. Nyt on sitten aikaa laittaa
vauvalle kaikki valmiiksi, naputella seiniin koukut riippumattoa varten,
pestä kaikki suloiset vauvanvaatteet ja viikata ne hyvään järjestykseen
uutukaiseen lipastoon (yeah, right) ja istua odottelemaan niitä
oikeita supistuksia. *hohottaa*
Mitään en ole vielä tehnyt enkä ostanut, paitsi kantoliinoja hommasin heti
alkuun pari omaa vauvalle ja äitiyspakkausrahoilla (En mitenkään pystynyt
perustelemaan itselleni että vauva tarvitsee oman pakkauksen, mies sanoi
että tee niin kuin haluat, kiitos tuesta vain sinnekin osoitteeseen!)
ostin vaippoja sopivasti. Pikku vaatteet ovat varastossa tai esikoisen
leikeissä. Ja enää kuukausi aikaa! Paniikki!
Imetys on tällä hetkellä suurin huolenaiheeni (se iho, se iho).
Imettäminen on edellisillä kerroilla jäänyt neljään kuukauteen ja kahteen
ja puoleen kuukauteen. Neuvolalääkärini ei antanut toivoa tälläkään
kerralla vaan kehotti kääntymään terveydenhoitajan pariin "koska heillä on
kaikki uusin tieto ja kikat hallussaan", siis antoi ymmärtää ihan suoraan
että turha tulla hänelle itkemään. Olen pöyristynyt. Minä kun haluaisin
tosissani onnistua imetyksessä tällä kertaa. Imettäisin vauvaa niin kauan
kuin hän haluaisi. Onneksi on imetystukiryhmiä! En voi uskoa että ne
viisaat, ajattelevat ihmiset, joilla on niin paljon tietoa aiheesta,
tekevät noin hienoa, pyyteetöntä työtä jokaisen äidin ja lapsen hyväksi!
Ilmaiseksi. Nii-in. Nykyään puhutaan niin paljon puuttuvista
tukiverkostoista joita kaukana suvustaan asuvilla vanhemmilla ei ole.
Kyllä niitä on kuitenkin mahdollista olla.
Makaan suurimman osan päivästä sohvalla ja opettelen hengittämään
supistusten aikana. Hankalaa, mutta huomaan levon merkityksen aivan
selvästi. Sohvalla on ihan eri asia lueskella kainalossa oleville
lapsilleni, kuin vessaharja kädessä pyykkikonetta täyttäessä. Joskus on
huono omatunto kaikesta tästä levosta, mutta uskokaa minua, se on kuin
laittaisi rahaa pankkiin. Kokeilkaa itse vaikka.
Seksi! Kävin lääkärissä viikko sitten (se viimeinen), ja lääkäri sanoi
että vauvan pää on jo oikein hyvissä asemissa alhaalla synnytyskanavassa
ja tuntee sen vaivatta. Teki mieleni kysyä onko vauvalla tukkaa,
edellisillä on ollut molemmilla. Kaksi raskautta jo kokeneena rupesin
miettimään mitä seksi vauvalle tekee, mitä jos sillä on reikä päässä
syntyessään ja kaikki rupeavat epäilemään että olemme harrastaneet seksiä!
Kauheaa! Pidin jalat ristissä jonkun aikaa ja sinä aikana iski
ulkonäkökriisikin, painan nimittäin pian 95 kiloa. Mies ratkaisi tämänkin
hankalan tilanteen kertomalla ettei hänellä ole suuria luuloja itsestään,
vauvan pää ei varmasti pääse rei'ittymään, ja hienotunteisin sanakääntein
antoi ymmärtää että raskaana oleva nainen on maailman kaunein. Niisk. Minä
olen maailman kaunein. |
