RV: 32 tai siihen suuntaan. Paino: Paljon. Rinnat: Vuotavat. Muuta: Varageneraattori mahassa tekee elämästä helteen aikana mielenkiintoista.
[Osa I] [Osa II] [Osa III] [Osa IV] [Osa V] [Osa VI] [Osa VII] [Osa VIII] [Osa IX]
[Osa X] [Osa XI]
~07.08.2003~

Nyt se oli sitten pakko tehdä. Belly Belt jäi pieneksi joten säntäsin lähimpään ruotsalaiseen vaatefirmaan ja ostin äitiyshousut. Näytän aivan pulleahkolta merisotamieheltä ne päälläni. Lähikaupan kassakin kysyi ovatko ne äitiyshousut ja mistä ne on ostettu JOS ne nyt on ostettu.

Ulkonäköasiat ovat suorastaan rasittavuuteen saakka vaivanani. Olen muutellut tukkaa pariinkin otteeseen, raskaus saa sen järjettömän kauniiksi, paksuksi ja kiiltäväksi.

Hankimme lapsille trampoliinin jolla itse ajattelin pomppivani itseni kiinteäksi tuossa tuokiossa, mutta toisin kävi. Parin pompun jälkeen olin valmis lyömään vetoa että vauva liukuu seuraavalla hypyllä trampoliinille, joten kiinteytyminen jäi toiseen kertaan. Luulen aloittavani urheiluharrastuksen kunhan pääsen vauvan kanssa sinuiksi ja raskin jättää hänet tunniksi-pariksi. Ehkä parin vuoden kuluttua sitten :-D. Haaveilen myös pitkistä juoksulenkeistä ja uusista, tiukoista farkuista. Ja seksistä. Seksi maistuisi koko ajan, sekä pitkinä että lyhyinä sessioina. Mieluummin joka päivä, kiitos. Vaikka pariinkin otteeseen, kiitos.

Pari päivää sitten hämmennyin kun huomasin että rinnoistani vuosi oikein ravitsevan näköistä, paksua maitoa. Tiedän että se on ihan normaalia (olen huomannut että vaikka hikkailisi koko raskauden alusta loppuun ja tuntisi vastustamatonta halua pitää paperisia kissankorvia päässä koko raskauden ajan, olisi se ihan normaalia) mutta silti tuntui kummalta. Puristelin pariin kertaan rinnanpäitä ihan vain varmistuakseni että se tosiaan on maitoa. Maitoahan se. Laskettuun aikaan on tasan kaksi kuukautta, tiedän koska täytin eilen KELAn yllättävän helppotäyttöisen lomakkeen ja vein sen tänään viime hetkellä käsittelyyn. Tässä vielä maitoa!

Kävin toisen kerran neuvolalääkärin tarkastuksessa. Sain unettomuuteen Diapamia (siis kaikkea ne tunkevat terveeseen ihmiseen :-O) jota valehtelin kokeilleeni pari kertaa mutta tulleeni niin tokkuraiseksi että en enää ota. Minusta on näköjään tulossa kauhea valehtelija. Miksi en vain voi suoraan sanoa että en halua noita lääkkeitä, kiitos, minä valvon mieluummin? Joudun kontrolliin pian uudelleen, supistuksia on ollut viime aikoina riesaksi asti. Helpottavatkohan kunhan kuumuus hieman helpottaa?

Supistusten takia olen siivoillut viime aikoina hieman vähemmän ja murehtinut taas hieman enemmän. Viikko sitten, kun murehtiminen helpotti hetkeksi, tunsin kuinka sydämeni oikein hytkähti kun mielikuva vauvasta kantoliinassa lähelläni otti vallan. Tuntuu ihanalta saada vauva, ihanalta.

Haluatko kommentoida? Piian osoite on: piudis@mbnet.fi .