 |
|
RV: 24 Paino: Ei tietoa, samoissa varmaan kuin
aiemminkin. Mielentila: Onnellinen,
reipas ja tehokas. Muuta: Öiden valvominen ihmetyttää.
Kynnet, ennen niin hauraat ja katkeilevat, ovat muuttuneet
pitkiksi ja koviksi. Kasvavat silmissä. Rahat kuluvat
kynsilakkaan, sillä ulkonäkökin jaksaa välillä kiinnostaa pitkästä
aikaa. |
|
|
|
~14.06.2003~ Jeah! Tätä olen odottanut
sekä ensimmäisessä, toisessa että tässä kolmannessa raskaudessani! Se
Kultainen Keskiraskauden Aika, jolloin elämä hymyilee, siivous sujuu,
lapset ovat suloisia ja hyvinkammattuja ja sisustusideoita suorastaan
pursuaa sisuksistani! Syömme kahdesti päivässä lämpimän ruoan (jälkiruoka
included), pyykkikorini ovat tyhjät ja ne vihatut silkkialusvaatteet
käsin pestyinä ja kauniisti taiteltuina omassa alusvaatelaatikossaan,
puuvillaisten vieressä.
Tämä ei voi jatkua näin. Ei voi. Pelkään että suuri romahdus on edessä ja
palaamme takaisin siihen "Viikkosiivous? Tuttu sana!" -elämäämme. Mutta
oih kun on ihanaa olla hyvällä tuulella ja reipas ja energinen. Vaikka
tapahtuisi mitä, otan tästä nyt kaiken irti ja murehdin sitten myöhemmin.
Jostain syystä, tämän kaiken auvon keskellä, en saa nukuttua! Väsyn päivän
hommissani aivan ruokottomasti ja kun menen sänkyyn puhtaaksi kuurattuna
ja hampaat langattuina, uni ei tulekaan. Makaan paikallani lasten keskellä
ja mietiskelen kaikenlaista kotisynnytyksestä äitiyspakkaukseen.
Aikaisemmin heräsin keskellä yötä, nyt en edes nukahda. Enkä edes panikoi,
joten nukahtamisvaikeus ei varsinaisesti haittaa. Vauva on kova potkimaan,
yleensä juuri nukkumaanmenoaikaani, lienee osasyy nukahtamattomuuteen.
Mukavaa kun en valvo yksin. Yleensä katson kelloa viimeisen kerran tuossa
ennen viittä, silti herään loistavalla tuulella lasten kanssa ennen
kahdeksaa, viimeistään. Outoa.
Muuten ihmettelen, miten sujuvasti raskauteni etenee. Ihan itsestään!
Johtuu varmaan osaksi siitä että en käy neuvolassa vaan hoidan vain
’pakolliset’ käynnit lääkärillä. Aikaisempien raskauksien aikana kun kävin
tasaisin, tihenevin väliajoin neuvolassa, tuntui että pidin raskautta yllä
ja keskityin enemmän siihen, että raskaus on aika vaivalloista eikä etene
jollen koko ajan tee töitä sen eteen. Tämä vapaus on ihanaa! Minulle jää
enemmän aikaa olla vauvan kanssa ja keskittyä tuntemuksiini kun en
stressaa seuraavasta neuvolasta ja labrakokeiden tuloksista. Olen onnekas
kun raskaus sujuu näin hyvin ettei tiheää kontrollia tarvita, todella
onnekas. |