 |
|
RV: 13+ jotain, kuka niitä noin tarkkaan voi muka muistaa.
Ihottuma: Parempi kuin aiemmin.
Muu iho: näppyläinen, johtunee juustosta
jota tekee mieli koko ajan, eikä mitään vähärasvaista laatua.
Mieliala: Raivokas ja katuvainen. Erityistä: Kovat
äänet särkevät korvia, lapsitietämystä sisältävät tiedonlähteet
ärsyttävät, vähätkin ystävät ovat kaikkoamassa. |
|
|
[Osa I] [Osa
II] [Osa III] [Osa
IV] [Osa
V] [Osa
VI] [Osa
VII] [Osa
VIII] [Osa
IX]
[Osa
X] [Osa XI] |
| ~23.03.2003~
Raskaana oleminen on nöyryyttävää!! Puolet
terveydenhuoltohenkilökunnasta katsoo asiakseen ja oikeudekseen
esittää äärimmäisen henkilökohtaisia kysymyksiä ja toinen puoli haluaa
työntää kätensä sisuksiini ties millä verukkeilla. Mitä mieheni
alkoholinkäyttö kuuluu minun raskaana olemiseeni? Entä parikymppisenä
polttamani sätkänpuolikas? Koen että taho jonka pitäisi olla tukenani
raskaanaoloaikanani, on heittäytynyt ylimmäksi auktoriteetiksi joka
automaattisesti tietää mikä minulle on parasta, viis siitä miltä
minusta tuntuu, ja jos kehtaan sanoa että olen eri mieltä,
auktoriteetti laittaa rastin ruutuun ja vasta jälkeenpäin nähdään
miten se vaikuttaa elämääni. Siitäs saa, mitäs pullikoi!
Terveydenhuoltohenkilökunnalle ei laiteta vastaan! Se kyllä keksii
keinon antaa takaisin!
|
 |
|
Maha nyt |
|
|
Ihmiset jotka eivät tiedä
raskaudestani kohtelevat minua inhimillisesti. Muilta on hävinnyt
välimatka kokonaan. Minua saa muka yhtäkkiä kosketella, mahaani
painella ja tehdä huomioita ulkonäöstäni. "PALJONKO sinulle on tullut
painoa??!? No, olithan sinä viime raskausaikanasikin oikein NORSU."
"Miten seksi sujuu nyt kun olet raskaana?" "Onko sinulla ollut
hiivatulehduksia? Entä valkovuotoa?" Kiinnostukaa omasta alapäästänne
ihmiset, se on teitä paljon lähempänä kuin minun omani! |
|
Olen huonolla tuulella suurimman osan ajasta. Pahoinvointi
on onneksi helpottanut vaikka hampaiden harjaaminen onkin jokaaamuinen
riskinotto. Väsyttää ja on nälkä koko ajan. Lasten äänet ovat liian kovia
ja pistäviä. Haluaisin kulkea kuulonsuojaimet korvilla. Ja entäs se oma
aika? Mikä oma aika? Vauvanodotusoppaissa (kyllä, olen sortunut lukemaan
sekä niitä että vauvalehtiä) painotetaan että odottavan äidin pitää saada
säännöllisesti viettää aikaa yksin ajatustensa kanssa. Jep, taisin käydä
ennen joulua yksin kaupassa. Iltaisin nukahdan lasten kanssa samaan
aikaan, aamulla nousen samaan aikaan. Piinaavat minua tahallaan,
pirulaiset. Taisin olla hullu kun rupesin tähän hommaan taas vaikka en
osaa hoitaa noita edellisiäkään.
Kävin lääkärissä viime viikolla.
Sanoin terveydenhoitajalle että menen luomusynnyttämään Tammisaareen.
Sanoin lääkärille että en halua sisätutkimusta. Sanoin että en halua
niskapoimu-ultraa enkä sydänäänten kuuntelua muulla kuin torvella. Tulin
ulos vastaanotolta onnessani kun olin kuullut vauvani sydänäänet!!
Sisätutkimus tehtiin koska lääkäri ei löytänyt kohtuani (no onhan se
siellä, nojailee rennosti selkärankaani) mahan päältä painelemalla. Tunnen
oloni huijatuksi.
Tunnen itseni äärimmäisen
seksikkääksi ja haluttavaksi koko ajan, kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä,
kauniita sanoja ja kehuja koko ajan. Miten tämä kulkee yhdessä jatkuvan
raivon kanssa? Kohta mies pakkaa laukkunsa ja häipyy jonkun
ystävällisemmän ihmisen luokse, vaikka äidilleen (toiveikkaana). Olisi
pitänyt laittaa lapset hoitoon, mennä töihin ja käydä laihdutuskuurille
tämän projektin sijaan. |
|
|
