Mitat: Nousussa, varsinkin rinnat RV: 7+. Mielentila: Sekava ja maailmojasyleilevä. Maha: Alkaa erottua, johtunee tosin runsaasta ravinnosta. Muuta: Koko ajan väsyttää. Aikamatkailu innostaa. Paheet: Soijajogurtti ja vaunuvalmistajien kotisivut (!!).

[Osa I] [Osa II] [Osa III] [Osa IV] [Osa V] [Osa VI] [Osa VII] [Osa VIII] [Osa IX] [Osa X] [Osa XI] ~18.02.2003~ Katsoin äsken nettisivulta miten vauva kehittyy. Tuntuu ulkopuoliselta, siellä se vauva vain kehittyy ja minä olen otollinen kasvualusta, en sen kummempaa. Olen ollut hyvällä tuulella mutta tunnen että minua kohdellaan väärin. Mies heräsi aamulla lasten kanssa ja sain nukkua tunnin pidempään kuin muut. Eikä edes aamukahvia ollut keittänyt valmiiksi! Tuohduin ja itkeskelin hetken kun kukaan ei minua pidä hyvänä eikä arvosta, minun vain pitää kaikki tehdä ja hoitaa. Yhtäkkiä olen solahtanut siihen tilaan jossa raskaanaoleminen tuntuu tutulta, niin kuin olisin aina ollut raskaana. Tunnistan kaikki merkit kuin aikaisemminkin. Kuudennella viikolla rinnoistani tuli yhtäkkiä Rinnat ja sain kaivella imetysliivit jo esiin. Huljuivat surullisesti Rintojeni päällä, mutta tiedän että pian ovat sopivat. Mahassani on jatkuva suonenveto, pitää liikkua varovasti ja välttää äkillisiä ylösnousuja sohvalta tai tietsikkatuolista. Alan löytää niitä oikeita liikeratoja kuten kyljen kautta ylös jne. Missä vaiheessa olin palannut taas 'eka muumio haudasta ylös' -tapoihini? Vk 36 viisi vuotta sitten...

Olen joutunut kummalliseen kristallinkirkkaaseen tilaan jossa näen kaiken selkeästi mutta en ymmärrä mitään lukemastani tai kuulemastani. Tai ymmärrän kun minulle selitetään perusteellisesti, en vain muista hetken kuluttua mistä oli kyse. Luen Hesarin useamman kerran päivässä ilman mitään muistikuvia edellisestä kerrasta. Voisin nukkua paritkin päiväunet vaikka menenkin lasten kanssa miltei poikkeuksetta samaan aikaan illalla nukkumaan. Minusta on kummallista että lapseni tarvitsevat vähemmän unta kuin minä. Ne LAPSET! Aah, mitä ihanaisia pupusia he ovat! Rakastan heitä ja lellin heitä kyllä aivan liikaa. Mutta sen he ansaitsevat, ovat ihania! Luen ja laulan ja pussailen. Mielentilani kristallin lisäksi ihmetyttää. Olen omasta mielestäni ollut aina sellainen käytännöllinen ja anti-huuhaa-tyyppi, mutta annas olla kun Nyt-liitteessä oli juttu aikamatkailusta, niin ajatukseni pyörivät tässä kiehtovassa aiheessa (niin, mistä lähtien kiehtovassa muka?) muutamankin päivän. Periaate on täysin selkeä, tyyliin 'Niin tietysti! Miten en sitä aiemmin tullut ajatelleeksi!' Muutenkin tuntuu että voisin ratkaista koko maailman ongelmat tuosta vain. Jos osaisin, hidastaisin aikaa niin että olisin oikein pitkään raskaana, suloisten lasteni kanssa, joita on enää vain vähän aikaa kaksi.

Haluatko kommentoida? Piian osoite on: piudis@mbnet.fi .