Heidin liinahistoriikki
|
Toisen lapseni ollessa parikuinen sain tietokoneen ja nettiyhteyden. Iltaisin
surffatessani luin tietysti kaikkea vauvoihin ja lapsiin liittyvää ja eksyin
myös Karlan kantoliinasivuille.
Vakaasti harkitsin jonkinlaisen liinan ostamista, mutta koska tyttöni olikin yllättäen (toisin kuin ensimmäinen) "kiltti" vauva ja nukkui hienosti ja viihtyi yksin lattialla, jäi ostaminen sillä kertaa. Myöhemmin allergian myötä tästäkin tytöstä tuli itkuinen, mutta silloin olin jo unohtanut koko liinahankkeen. En tietenkään tuntenut yhtäkään liinailijaa, enkä ollut liinaa elävänä nähnyt. Sitten kolmannen lapsen synnyttyä tilasin Nettiemon kautta itselleni Kangan. Pitkän solmittavan liinan hankkimista en edes harkinnut, olivat mielestäni aivan liian kalliita. Aluksi käytin liinaani ahkerasti. Muistan kun ensimmäisen kerran Ahtin liinaan laitettuani, kehtoasentoon tietysti, säikähdin miten mykkyrään hän sinne jäi. Mutta sydäntäni lämmitti todella kuulla hetken tyytyväistä yninää ja.. poika nukkui. Sitten alkuinnostukseni laantui kun en kasvavaa poikaa jaksanut enää kantaa kuin hetken kerrallaan. Vielä keväällä Ahtin ollessa viisikuinen kannoin häntä pari kertaa Buddha-asennossa, mutta sitten kantaminen unohtui hetkeksi.. Heinäkuussa Ahtin ollessa vajaa puolivuotias liityin sitten viimein Kantoliinakanavalle. Nyt harmittaa etten tehnyt sitä aiemmin. No, kohta huomasin listan kirpputorilla myynnissä olevan 4,6 metrisen Didymoksen liinan ja innostuin. Sidontaohjeita olin tietenkin lueskellut ja mielessäni harjoitellut, nyt hain vanhan lakanan, leikkasin sen ja aloin sitoa Ahtia syliini kasvot eteenpäin ja varpaat suussa -asentoon. Tämä harjoituskappaleeni ei ylettynyt edes solmulle, mutta tyytyväinen poika antoi lisäpotkua liinahankkeelleni. Löin siis kaupat lukkoon käytetystä Didymoksesta. Mieheni kyllä ihmetteli hintaa, mutta kuultuaan uuden vastaavan hinnan ymmärsi intoni. Seuraavana aamuna sitten suunnistimme kohti Muumimaailmaa ja matkalla hain liinani. Muumien parkkipaikalla kiedoin sitten Ahtin tuohon yhteen "opeteltuun" asentoon ja siinä sitten viihdyttiinkin lähes koko päivä. Vain kerran Ahti nukkui pienet unet rattaissa, muuten oli koko ajan liinassa. Joo, oli tietenkin hellepäivä, mutta ajattelin, että hikoilisin varmasti ilmankin liinaa. Ja kyllä se tyytyväinen, tuhiseva lapsi siinä lähellä oli sen lämmön arvoinen. Tämä liina sitten riittikin minulle pariksi viikoksi, kunnes huomasin Babyidean sivuilla ihanan Sarong-liinan. Sitä en kylläkään itse ole pahemmin käyttänyt, ihaillut vain kuosia tyttöjeni prinsessa- ja morsianleikeissä. Elokuun lopulla olimme sitten lähdössä laivalle siskoni perheen kanssa ja tilasin viimein Haikarankehdon Annan (4,6m) itselleni. Näin minulla olisi sitten antaa Didy lainaksi siskolleni ja hänen kolmekuiselle vauvalleen. Käännytystyön olin aloittanut jo aiemmin ja siskollani oli jo Kanga käytössään. Näillä liinoilla tuntuikin pärjäävän kivasti. Tosin luettuani neliöliinasta aioin vielä sellaisen ostaa tai tehdä. Harmikseni meinaan en millään osaa laittaa Ahtia selkääni pitkällä liinalla ja kuvittelen sitten vauva selässä kotitöiden hoituvan oikein urakalla =). Ajan puutteessa tuo hanke kuitenkin jäi odottamaan. Sitten bongasin taas uutuuden, vesiliinan netistä. Pakkohan sekin oli saada kun kolmannen lapsen kanssa jo sählää vauvauinnissa. Liina on mukanani suihkuosastolla, mutta en pue sitä ennen uintia kun vain huuhtelemme itsemme ja puemme uikkarit. Sitten altaasta pois tultua laitan Ahtin liinaan lonkalle ja saan rauhassa pestä jopa tukkani kaksin käsin. Ennen laskin pojan kontalleen lattialle ja juoksin vähän väliä hakemassa. Tai kuuntelin uinnista väsyneen lapsen kitinää ja koetin olla nopea omissa toimissani. Nyt Ahti saa olla liinassa vielä saunassakin, ottaa hörpyt ja vaikka torkutkin kun äiti juttelee kavereiden kanssa. Sitten vain nostan Ahtin pois, huuhtelen ja käärin pyyhkeisiin. Ihanan helppoa. Tässä vaiheessa olin jo aika lailla tyytyväinen liinakokoelmaani, joskin mielessäni on pyörinyt ajatus lyhyemmästä liinasta, josta ei tuplaristin jälkeen jäisi yhtään yli. Tosin kurakelien puuttuminen on saanut ostopäätöksen siirtymään jatkuvasti eteenpäin. No, syys-lokakuun vaihteessa näytti tilille jäävän sen verran, että ajattelin toteuttaa hankintani nyt. Yhtenä valvottuna yönä kuvittelinkin jotain ihanaa lämpimän keltaista, ehkäpä 3,6 metristä liinaa, joka lämmittäisi värillään sohvannurkassakin. Sitten avasin aamusella koneen ja Kantoliinakanavan viestejä lukiessani huomasin linkin neliöliinaostoksille.. Ja aivan selvänä merkkinä... siellä se oli: keltainen ruudullinen Lifteri, jolla saisin tarpeen tullen 2-vuotiaan Linneankin selkääni. Nyt se on minulle varattu ja tuskin maltan odottaa.. Vielä muuten aion tänä vuonna ostaa Hugga bubba-liinan, mutta sitten saakin riittää. Johan tämä liinailun helppous on saanut minut harkitsemaan uudelleen perheen lapsilukuakin, joten varma en enää ole mistään. Ehkä kuitenkin vielä joskus saan vauvan ja sille oman Mimmin... |
||
|
|
|
|
|
Hurahtamistarina jatkuu, lukekoon ken jaksaa... Tilailin jokunen aika sitten Bettinalta trikoista liinaa itselleni. Oikeammin liinoja, sillä en ollut lopultakaan päässyt selville tahdonko Babun vai Huggiksen, joten tilasin molemmat. Bettina tietenkin informoi minua, että jonkinlainen odotus tästä tulisi, sillä liinoja ei ollut varastossa. Olin kuitenkin kärsivällinen ja jäin rauhallisena odottelemaan. Sitten vein Ahtin ensimmäistä kertaa päiväksi hoitoon, kun itse menin kursseille, ja tietenkin vein Haikarankehtoliinani mukaan päiväunilla nuuskittavaksi. Mieheni sitten haki Ahtin hoidosta ja liina jäi sinne. Siinä sitten käytin toista liinaani vielä päivän, mutta sitten liinan ostaja tuli hakemaan omansa pois (ryökäle). Ensimmäistä kertaa heinäkuun jälkeen olin ilman liinaa =(. Pari päivää sitä kestin, oikeastaan puolitoista, sitten lähdin ajelulle vain hakeakseni liinan helpottamaan elämäämme. Olin muuten juuri aiemmin jo hieman katunut trikooliinojen tilaamistani huomattuani, että kannoin oikeastaan aika vähän Ahtia päivittäin. Siksipä nauratti, kun olin mielestäni mennyt hakemaan vain liinaa, ja sainkin matkaani myös vaunut! En tietenkään ollut huomannut, että myös vaunut olivat jääneet sinne, niin vähän niitä on käytetty. Jos maanantaina olin hieman katunut liinojen tilaamista, oli katumus hyvin haihtunut jo torstaina.. Oli meinaan aika rankka päivä lasten kanssa. Lähdimme aamupäivällä serkkupoikaa tapaamaan, sieltä ruokakauppaan ja asioille kylälle ja sitten kiireellä ruokaa tekemään kotiin. Kotona sitten neljän aikaan otin koneelta päivän sähköpostit ja huomasin Bettinan viestin. Pakettisi on noudettavissa postitoimipaikastasi _tänään_ klo 16:00 jälkeen... Hieman harmitti, että olin jo päivän kyläreissuni tehnyt, enkä siis saisi pakettia heti. No, soitto vain siskolle: Onko sulla jo illaksi ohjelmaa? Ei auttanut siskoa anella, hänellä oli laulukurssi kuudesta eteenpäin. Seuraavaksi soitto miehelle, ehtiikö hän kotiin ajoissa. Postiin on vartin ajomatka ja se sulkeutuu kuudelta. Ei toivoakaan, ei ehdi mieskään niin aikaisin kotiin. Luovutin siis ja aloin tehdä ruokaa. Jotain kai päässäni koko ajan raksutti, sillä saatuani ruuan valmiiksi, syötettyäni pojan ja tyttöjen syötyä omat ruokansa vilkaisin kelloa: 17:20. Hei tytöt, lähdetäänkö vielä ajelulle ja käymään kylällä? Suostuivat kesken lastenohjelmien, siispä äkkiä vaatteet kaikille ja auto kohti postia. Kotiin palattua mies ihmetteli että mikä paketti nyt noin tärkeä oli. Sanoin että kantoliina =), en ollut edes kertonut tilanneeni liinaa, saati että olisin kertonut tilanneeni kaksi! Siispä miehen nähden nappasin paketista vain Huggiksen ja tutustuin siihen. |
||
|
Nyt kun minulla on ollut trikoiset liinat jo lähes viikon, en vieläkään tiedä
kumman niistä valitsisin jos toinen pitäisi valita. Ja liinoillani olen ehtinyt
käännyttää jo siskoni ja kälyni, sekä naapurin rouvan, joka muutama viikko
sitten sai viidennen lapsensa, ja on "tähänkin asti pärjännyt ilman" ja
"tottunut tekemään kaikkea yksikätisenä". Terv.
Kommentit tervetulleita,
Heidi.
|
| |
