Helin projekti, viimeinen vaihe
 Katkenneet 10 loimilankaa näyttivät pelottavilta repsottavine reunoineen. Mutta se on minun liinani, ikkari-ikioma. Virheineen, erheineen kaikkineen maailman kaunein, täyden kymmenen pisteen lapsi.
[Vaihe I] [Vaihe II] [Vaihe III] [Vaihe IV]
16.05.2004
Sitten orgastisen hetken vuoro. Kahden pitkän ja työntäyteisen illan jälkeen liehui ruutulippu. Nytkö se jo loppui -se kaikista palkitsevin vaihe? HÖH! Viimeinen lanka loimien syleilyyn, isku perään ja Fiskarsilla napanuorat poikki. Käärin liinan hellästi crepsiksi kassiini ja kannoin
todisteaineiston kotiin.
maailman kaunein
Pituutta sain aikaan 4 metriä. Lankaa olisi riittänyt pidempäänkin, samoin loimia. Aika sen sijaan pisti vastaan ja tähän päätin lopettaa. Olinhan ylittänyt odotukseni jo 4 metrillä. Olohuoneen lattialla koko komeus muistutti pahan kerran laudeliinaa. Siitä huolimatta sain mieheltäkin kehut. Ne lämmittivät erityisesti, sillä hän jos kuka olisi saattanut kimpaantua koko projektista.
Löysin kuitenkin viehkeyden laudeliinastani. Onnittelin itseäni nerokkaista roosan värisistä "keskikohdistusraidoista", jotka näyttivät valmiissa kankaassa suorastaan herkullisilta. Lopputulos oli kaikkineen varsin tyydyttävä. Käsityön jälki näkyi, varsinki vanhan veisto-oppilaan jälki; tuolla tiiviimpää, tuolta puuttuu pari lankaa, tuolla taas ollaan lörpällään kuin aasin korva.

Katkenneet 10 loimilankaa näyttivät pelottavilta repsottavine reunoineen. Mutta se on minun liinani, ikkari-ikioma. Virheineen, erheineen kaikkineen maailman kaunein, täyden kymmenen pisteen lapsi. Aivan minun väriseni, sopivan pituinen. Pehmeältäkin se tuntui, turvalliselta.
 
viimeinen ponnistelu
Liinan viimeistely vaatii vielä sen yhden viimeisen ponnistelun, ennen kuin pääsemme raadin kanssa lopputuloksesta nauttimaan. Reunat pitäisi päärmätä ja päät kaventaa reilulla kädellä. Miten ihmeessä sitä kykeneekään leikkaamaan, omaa pienokaistaan, vaivalla synnytettyä?! Ylijäämäkankaasta saadaan varmaan sitten ne laudeliinat koko perheelle. Uskomattoman
mielenkiintoinen on tämä projekti kokonaisuudessaan ollut ja arvostukseni kankaankudontaan on noussut aivan uusiin mittakaavoihin. Ei sitä voi kuin ihmetellä tämän jälkeen, miten on ylipäätään mahdollista täällä pohjolan perukoilla myydä kudottua kokopitkää liinaa hintaan 39,90€? Minä en ikupäivänä luopuisi omastani siihen hintaan.

Valkovuokot kukkivat, koivu on lehdissään. Mustarastaat huiluttelevat hiekkatien reunustalla ja odottavat meitä kävelylle. Avaan oven ja lähden kesää vastaan. Koko Maailma kulkee sylissäni mukana.

Haluatko kommentoida? Helin osoite on: .