Helin projekti, vaihe I
 Minulla oli haave ikkariomasta kudotusta liinasta. Sellaisesta minulle sopivasta, oikean pituisesta, levyisestä, värisestä. Siispä päivystämään aamukahdeksalta netin ääreen, josko työväenopiston Kankaankudonnan alkeet -kurssille mahtuisi mukaan. Mahtuihan sinne.
   Jos hermot, lapset ja aviomies kestävät, kurssin loputtua minulla on vajaa 4-metrinen, kapeahko (55-60 cm), päistään viistottu ja päärmätty liinan.
[Vaihe I] [Vaihe II] [Vaihe III] [Vaihe IV]
Seuraa pitkäpiimäinen selostus kankaankudontaprojektini vaiheista täysin puupeukaloisen ensikertalaisen silmin.
25.02.2004
Huisan hitaasti tässä edetään. Hiihtoloma peijainenkin aiheutti tauon, ennen kuin päästiin edes kunnolla alkuun. Kurssilla on minun pääni sekoitettu ihan ihmeellisillä, ulkoavaruudesta tulleilla puukapuloilla, joita myös kangaspuun osiksi kutsutaan. Poljennot, viskelyt, loimet, kuteet, pirrat, tiuhdit, vipukehä... Aivan vierasta kieltä. Muut tädit (+ kaksi kolmikymppistä) tekevät poppanoita tai räsymattoja. Minä halusin oman kantoliinan. Minulle hymyiltiin. Nyt, loimen luonnin jälkeen, alan ymmärtää miksi.

Monta iltaa meni sen tärkeimmän, eli oman kuosin suunnittelussa. Parikymmentä vaihtoehtoa pääsi loppupeleihin. Värimakuhermojani kiihottavat tällä hetkellä lähinnä vihreä, roosa, luonnonvalkoinen, ruskean sävyt, harmaa, savun sininen. Siis lähes kaikki... Valintani kallistui luonnonvalkoiseen pohjaan (= halvin lanka), johon harmaita ja roosan värisiä raitoja. Nämä siksi, että Tekstiiliteollisuuden väreissä ei ollut kivaa vihreää.

Lähdin päivällä hakemaan lankaliikkeestä loimilankoja. Vaan eipä siellä ollutkaan sopivia värejä (tai juurikaan mitään kankaankudontaan). Olisi pitänyt tilata etukäteen. Ja illalla oli tarkoitus jo luoda loimi! Onneksi Helskyssä oli Esiton lankoja ja kaikkiaan n.60 eri väriä. Koska nyt löysin mieleistäni vihreää, vaihdoin suunnitelmat lennossa ja otin luonnonvalkoisen pohjavärin lisäksi kahta vihreää, jotka onneksi olivat vajaita rullia (= halvempia).

Lankoihin meni 29,63 € ja sillä rahalla sain 1350 g lankaa. Rutkasti enemmän kuin tarvitsin, mutta värejä kun ei saa pienemmissä kuin 250 g rullissa. Lanka on siis merseroimatonta (= pehmeä) puuvillalankaa Tex-luvulla 74 x 2. Paljon ohuempaa lankaa olisi "oikeasti" pitänyt olla, mutta ohjaajan kanssa todettiin, että jos aion joskus saada liinan valmiiksi, on syytä tehdä paksummalla langalla.

Tarkoitus on siis kutoa hillitysti raidallinen (= vähemmän työtä) liina. Raidat laitetaan jo loimilankoihin ja itse kutominen sitten onnistuu yhdellä (l.valkoinen) värillä. Loimilankojen menekki oli laskennallisesti reilu 400 g luonnonvalkoista ja vihreitä kumpaakin alle 40 g. Lisäksi ajattelin tehdä kutomalla innovatiiviset kohdistusraidat eli liinan keskikohdan, johon kannettava on helppo sijoittaa.
matematiikkaa
Loimilangan menekin laskenta:

Haluttu pituus: 4,00 m
Kutistumisvara:15%
Tutkaimet: +40 cm
Alkusolmu: +15 cm (+mahdollinen hapsuvara toiseen päähän +15 cm. Minulle ei tule hapsuja)
Loimilangan pituus: 5,15 m

Haluttu leveys: 56 cm (–älä kysy, miksi ei 55 cm!)
Kutistumisvara: 10 cm
Loimen leveys: 66 cm

Langan Tex-luku 74 x 2

5,15 m x 66 cm x 8 (tiheys = lankaa sentillä) x 74 x 2 (Tex-luku)
------------------------------------------------------------------
(jaettuna) 1000

= 402 g

Koko liinalle tulee siis 66 x 8 = 528 loimilankaa ja näistä l.valk = 448 lankaa x 0,76 = 341 g
t.vihreää = 48 lankaa x 0,76 = 37 g
v.vihreää = 32 lankaa x 0,76 = 25 g

402 g / 528 lankaa = 0,76

Kutomiseen menee l. valkoista noin saman verran kuin loimiin eli n.402 g.
puuduttaako?
Minuakin puudutti. Ja ahdisti. Olin tullut kutomaan kangasta, en tekemään lukiosta rästiin jääneitä matematiikan tehtäviä... Vaan kyllä huolella tehty suunnitelma ja laskeminen kannatti – se kävi selväksi vielä saman illan aikana.

Loimilangan luominen luomapuille oli varsin vaikuttava esitys. Ristikon muotoiseen puuhökötykseen piti kieputtaa 1000 ja miljoona kierrosta loimilankaa. Ne jotka tekivät poppanaa tai mattoa, kieputtivat puihin yhtä väriä n.90-170 kertaa. Minulle tuli loimeen yhteensä 528 lankaa, kolmella eri värillä. Raidoitus oli hidasta hommaa – lanka kun piti katkaista ja solmia yhteen joka värivaihdon kohdalla. Onneksi en ollut halunnut tehdä riemunkirjavaa liinaa, kuudella sateenkaaren värillä!
näin se meni
(vasen reuna) 56 kierrosta valkoista, 8 kierrosta t.vihreää, 8 kierrosta valkoista, 24 kierrosta t.vihreää, 8 kierrosta valkoista, 8 kierrosta v.vihreää

(keskelle) 304 kierrosta valkoista

(oikea reuna) 8 kierrosta t.vihreää, 8 kierrosta valkoista, 24 kierrosta v.vihreää, 8 kierrosta valkoista, 8 kierrosta t. vihreää, 56 kierrosta valkoista

Aika näppärästi se vyyhti siihen puille sitten lopulta muodostui. Liiankin näppärästi, sillä kieputin häkkyrään liikaa lankaa. ”Yksi sinne, toinen tänne”, suurpiirteinen minäni kiusasi olkapäällä. Mutta koska leveyteen se liikapyörittäminen olisi tehnyt 10 senttiä lisää, päätin purkaa. Vaikka päärmään liinani, raidat menivät sen verran lähelle reunoja, että ylimääräisiä ei voi leikata pois. Loimen luontiin meni kaikkiaan neljä tuntia aikaa, vaikka kieputtaessa se tuntui huimasti pidemmältä. Kotiin pääsin nälkäisen tytön viereen yhdeltätoista illalla, selkä ja ranne kipeänä (niin, se oikea työasento...).

Kangaspuihin ei päästy enää loimia laittamaan, kun yllättäen kudonta-asema oli jo pimeä siihen
mennessä, kun oman lettini sain luomapuista irti. Tämä on vuorossa sitten ensi viikolla. Ja pääsen
ehkä myös oppimaan, mitä tarkoittavat: vipuset, niisivarpa, ylä- ja alavälittäjä sekä polkuset på
finska. Josko saisi vielä ensimmäiset sentit liinaakin tehtyä.

Tuskin maltan odottaa!

Haluatko kommentoida? Helin osoite on: .