Matka vanhemmuuteen kantoliinaillen

Aluksi oli raskausaika Opiskelija - jos kuka - on melkoinen tiedonimijä tultuaan raskaaksi. Tenttikirjojen sijaan kahmitaan kasoittain raskauteen ja odotukseen liittyviä kirjoja, oppaita ja vihkosia. Niitä luetaan, ja netistä etsitään yhä vain lisää tietoa; tiedonnälkä on valtava. Näin kävi myös minulle odottaessani esikoista, ja eräänä päivänä päädyin Karlan kantoliinasivuille. Siitä tuli kantoliinailun alkeiskurssini. Kantoliinaa aloin haluta monesta syystä, mm. koska siinä voi huomaamatta imettää (tuoreen äidin häveliäisyys), koska siinä saa lasta pidettyä helposti lähellä (siksihän minä lapsen halusin), koska se antaa vauvalle turvallisuuden tunteen, ja koska ne näyttävät tyylikkäiltä (varsinkin pitkät liinat kietaisusidontoineen ja ”häntineen” lonkan sivulla) Minulla oli myös äitini esikuvana. Hän oli kantanut veljeäni neliörepun tapaisessa kantoliinassa, joten suosituksia ei tarvinnut kaukaa hakea. Ensimmäinen kynnys oli kuitenkin raha. En lannistunut siitä, vaan tein itse rengasliinan - joka suuntaan joustavasta farkkukankaasta! Rengasliinaan päädyin solmittavan pitkän liinan sijaan siksi, että ”alkeiskurssisivuillani” oli seuraava teksti: Pitkän liinan kietominen esim. tavaratalon vilskeessä on ainakin minusta inhaa hommaa ja ulkona liinan päät menevät kuraan ja heiluvat tuulessa hankalasti (tämä on ongelma jos ei ole tehnyt sidontaa etukäteen vaan tulee yllättävä kantamisen tarve niin kuin usein tulee).  Liinailua arjessa Olin varma, että lyhyt pinnani ei sopinut pitkän liinan käyttämiseen. Ensimmäinen liinani oli siis Karlan sivuilta löytyneen tee-se-itse -ohjeen mukainen “kanga”. Se oli epäkäytännöllinen, koska se venyi eikä tukevasti kannattanut, mutta sitä tuli käytettyä kohtuullisen paljon kevyen vauvan kantamiseen. Myöhemmin, esikoisen ollessa yli puolivuotias, ostin käytetyn Kangan, mutta pian hän oppi liikkumaan itse ja niin liinailu jäi, mutta vain vähäksi aikaa… Tuli kevät - ja uusi raskaus. Siihen mennessä minulle oli selkiytynyt vauvanhoidon teoriani: Luolanainen. Sen mukaan yritän ajatella itseni luonnon armoilla olevaksi, ja aluksi miettiä mitä tekisin ilman kirjoja ja apuvälineitä - seuranaan vain hiuksista luolakotiimme kiskova, puunuijaa kantava mies. Ideana ja ongelmanratkaisun lähtökohtana ei ole vanhaan ja alkukantaiseen palaaminen, vaan omaan vaistoon luottaminen. Tarvikehankintoja ei siis tarvinnut enää tehdä niin paljoa, mutta pitkäliina oli saatava. Sisäinen luolanainen huusi uutta kantoliinaa! Iloisena yllätyksenä tuli veronpalautus, ja se oli juuri sopiva summa Didymoksen hankkimiseen. (Muista pitkistä liinoista en ollut kuullutkaan, tokkopa niillä oli silloin vielä maahantuontiakaan) Niin tuli uusi liina ja kohta myös vauva. Vaikka yritin jonkin verran harjoitella liinassa imettämistä, en onnistunut. Oikeastaan koko kehtosidonta oli aina vinksallaan, joten melko pian siirryin käyttämään kietaisuXsidontoja. Rengasliinan käytön jälkeen molempien käsien vapautuminen oli todella mukavaa. Kotona harjoittelin ahkerasti vauvan ja esikoisenkin kanssa sidontoja, ja vähitellen aloin uskaltaa käydä myös ulkona. Käytännössä sidontoja ei tarvinnut alussa harjoitella, vaan vain kiristellä. Nyt olen monta kuukautta käyttänyt kantoliinojani kotona, puistoissa, kävelyillä, matkoilla ja ostoksilla. Aina ne helpottavat elämää, joko antamalla liikkumisvapautta, tai hiljentämällä huutavan ja väsyneen vauvan. Onpa liinaa käytetty lapsen peittona tai ”turvavaljainakin” rattaissa. Nukuttamiseen kantoliina on kyllä todella hyvä, sillä siinä äiti saa reisien kiinteytystä ja vauva unikeinahteluja. Tarvittaessa kirjoittelen myös sähköposteja, ja öisin irccailen vauva kantoliinassa. Todella tiukan paikan tullen pystyn kantoliinoilla kantamaan yhtä aikaa molempia lapsia - kysy vain miten! Äitiyden alussa pelkäämäni visio ei ole vielä toteutunut. Koskaan en ole joutunut tavaratalossa sitomaan liinaa huutosäestyksen kanssa, enkä likaamaan niitä kuralätäköissä. Nyt olen jo valmis siihenkin, jos niikseen tulee. Miehen panos Eräänä kuumana kesäpäivänä pääsin kokeilemaan Baby Bundler -liinaa, joka tuntui heti hyvältä. Itse asiassa hain kesäkäyttöön kevyempää ja lyhyempää liinaa, mutta sellaista en löytänyt. Palasin siis kotiin viiden metrin pituisen liinapakkani kanssa - ja ihme tapahtui. Olimme sopineet aiemmin mieheni kanssa ”äidin vapaa-illasta”, joten tein ensimmäisen kerran lähtöä yksin ulos. Silloin mieheni repi auki uuden Baby Bundler -paketin, ja käski laittaa sidonnan valmiiksi. Aivoverenkiertoni taisi pysähtyä hetkeksi, sillä se pyyntö tuli kaksilahkeiselta, jonka slogan kantoliinavaimolleen oli ollut ”tosimies ei kanna lasta liinassa”. Mies oli tarvittaessa kantanut poikia kantorepussa. Siitä päivästä alkaen luolamiehenikin on pitänyt kantoliinailua hyvänä asiana. Hänestä on hyvä saada vauvaa pidettyä liinassa ja paimentaa esikoista molemmin käsin. Kuulemma juuri Bundlerin pehmeä kangasta on helpompi käsitellä kuin muiden liinojen.

Lopuksi Hyvät projektit ovat dynaamisia ja kehittyvät - siis mitä minulla on vielä mielessäni? Kannan niin paljon lapsiani kuin he haluavat. Ja jos vielä saamme lisää lapsia opettelen imettämään liinassa ja tekemään kehtosidontoja. Kolmannen kanssa ottaisin kantoliinan käyttöön heti synnytyssairaalassa, sillä uskon lapsen kehittyvän liinaan ”omaan muotoonsa”. Nykyään tiedän myös, että kantoliinamaailma on paljon enemmän kuin vain pitkä, sidottava liina ja rengasliina. Siis ehdottomasti toivon vielä löytäväni hyvän neliörepun (en vieläkään ole pitkän liinan kanssa reppusidontojen tekemiseen ihastunut), kokeilla jopa vesiliinaa ja tietysti saada lisää erilaisia liinoja! Tämä… hmm… harrastukseni on vienyt minut syvemmälle kuin ikinä olisin voinut etukäteen kuvitella. Uskon näiden ”kangasvirityksien” auttavan vanhempia nauttimaan ja iloitsemaan enemmän lapsistaan -myös yleisesti rankaksi koetusta vauva-ajasta. Kantoliina on monipuolinen ja kätevä apu. Ihmetteletkö kantoliinailuun hurahtanutta? Älä ihmettele vaan ota yhteys liinailijaan, nosta lapsesi kantoliinaan ja ihastu! Terveisin Tiina kera Erikin (2 v) ja Aleksanterin (7 kk)

Kommentit tervetulleita, Tiina. Lähetä oma tarinasi, info@babyidea.fi.