Miimun ja Allun liinailutarina
|
Kun Alinaa (19.3.2001) oli pieni vauva kannoin häntä rintarepussa ja neiti
viihtyi siinä hyvin. Pikkuhiljaa pieni vauvani kasvoi, eikä kantaminen enää
ollut mukavaa, koska jalat roikkuvat tielläni ja istumaan oli vaikea asettautua
ilman että tytön jalat olisivat jääneet ruttuun. Lopulta luovuimme
rintarepun käytöstä. Alina oli sylissä viihtyvää sorttia ja jonkinlaista eroahdistuskauttakin neiti kävi läpi. Sylissä olisi siis pitänyt saada olla, mutta omat tekemiseni olisivat jääneet minimiin. Mielessäni kävi että voisin viritellä lakanasta jonkinlaisen kantoavun, jolloin mahdollisesti saisin tehtyä jotakin. Sain sidontaohjeitakin, mutta homma ei tuntunut toimivan ja lakana makasi sohvan nurkassa jonkin aikaa. Itse asiassa en tiedä tarkkaa päivää tai aikaa jolloin se kipinä syttyi ja päätin ommella lakanasta pitkän liinan ja opetella sidonnan jossa Alina viihtyisi. Vaalean lila lakana muuttui 4,20m liinaksi ja sidoin päälleni kietaisuristin. Alina oli hieman ihmeissään, mutta tyytyväinen. Siitä se lähti meidän liinailu! |
|
||
|
|||
|
Terveisin Miimu & Allu |
Kommentit tervetulleita, Miimu.
Lähetä oma tarinasi, info@babyidea.fi. |
||