Luonnollinen kivunlievitys
(Sandelin, T. 2003)
synnytyskipua ei tarvitse pelätä
Synnytyskipu johtuu lähinnä siitä, että kohtulihas tekee työtään täysillä, kohdunsuun lihakset venyvät, vauva painaa luuliitoksia ja paineen alaiset lihakset kokevat hapenpuutetta. Yleensä kun kipu kovenee, synnytys etenee.

Supistuskivut yleensä voimistuvat vähitellen ja kestävät pidemmän ajan sekä samalla niiden välit lyhenevät. Supistuskipu on normaalisti jaksottaista ja supistusten välillä on yleensä tauko jolloin ei kipua tunnu. Supistus kestää noin 40-60 sekuntia kerrallaan ja niitä tulee alussa viiden minuutin ja loppuajasta ehkä minuutin välein. Kipu voi olla aluksi äidistä vaikeasti paikannettavissa, mutta tuntuu jossain alaselässä, alavatsassa ja reisissä. Aivan lähellä lapsen syntymää ponnistusvaiheessa suurin paine kohdistuu välilihaan ja muutenkin kipu voi tuntua toisenlaiselta kuin aikaisemmin.

Synnytyskipua ei tarvitse pelätä, kuten muuta kipua. Synnytyskipu ei ole äidille tai lapselle vaarallista (kuten muut kivut yleensä), vaan antaa tärkeää tietoa synnytyksen etenemistä äidille itselleen. Tämä ei tarkoita etteikö sitä tulisi lievittää, vaan synnytyskivun vaarattomuus on hyvä muistaa. On yleinen käsitys, että paras synnytys on lyhyt, mutta mielestäni synnytyksen helppous ja kivuttomuus ei ole kellosta mitattavissa.
 
miten kohdata kipu
Supistukselle antautuminen vie äidin täysillä mukaan synnytykseen ja uskallus kohdata kipu auttaa kivun hallinnassa. Supistuksen vastaanottamisessa voi olla mahdollista päästä eräänlaiseen rytmiin, jopa ajatuksissaan keinua aalloilla. Tukihenkilö voi huolehtia siitä, että supistuksen aikana äidin kasvot, suun alue ja hartiat olisivat mahdollisimman rennot sekä hengitys normaalia ja rauhallista. Äitiä voi rohkaista kuuntelemaan kehoaan ja luottamaan siihen että kohtu tietää kuinka toimia. Supistukset ovat juuri sitä synnytystä, josta tässä hommassa on kyse ja lopputuloksena on vauva. Yhteistyö oman kehon kanssa vie synnyttäjää oikeaan suuntaa, kohti vauvaa.

Toisaalta jokaisella on omat keinonsa kohdata kipu. Eräs neljän lapsen äiti kertoi minulle että hän keskittyi mielessään laskemaan aikaa supistuksen aikana ja tiesi että ennen kuin hän pääsee 40:een supistus ja etenkin kipu lakkaa.

Minusta on harmittavaa, että vallalla on niin vahvasti luulo epiduraalipuudutuksen ylivoimaisuudesta. Monet menevät synnyttämään luullen jopa sen olevan ainoa asia joka auttaa kipuun, joten muuta ei tarvita. Kun lukee tai kuuntelee synnyttäjien kertomuksia, huomaa että kaikille epiduraalista ei edes ole apua. Ja valitettavasti monet eivät tiedä sen haittoja. Muiden, kuin lääkärin antamien, kivunlievityskeinojen tietäminen ja synnytystä edistävien keinojen osaaminen auttavat myös sellaisessa tilanteessa, jossa sairaalan taholta (esimerkiksi kiireen vuoksi) puudutus viivästyy tai sitä ei voidakaan jostain syystä antaa. Ja on muistettava että ne eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Nykyään joissain sairaaloissa voi saada ns. kävelyepiduraalin, jonka aikana äiti voi aika vapaasti liikkuakin.

Tukihenkilön tulisi muistaa itse olla mahdollisimman rento ja rauhallinen. Stressaava tukihenkilö ei rentouta äitiä. Päinvastoin paniikki tarttuu. Tukihenkilön ei ole syytä loukkaantua vaikka tuki ja ehdotukset tulevat välillä torjutuksi tai äiti ei reagoi. Silloin voi kokeilla vähän aikaa yksinkertaista hiljaista kädestä pitämistä tai vain lähellä oloa sanoen tai ajatellen "tässä olen kun tarvitset minua".

tuttuus luo turvallisuutta
Synnytyshuoneessa kodinomaisuus, himmeät valot ja rauhallisuus on hyväksi. Taustalla voi soida äidin tuttu mielimusiikki. Musiikkia voi vaihdella äidin mielialan mukaan vaikka rokista klassiseen. Nimenomaan tuttuus tässäkin luo turvallisuutta.
 
Kun äiti keskittyy välillä kehon rentoutumiseen ja hengityksen seuraamiseen, se kääntää ajatukset pois kivusta. Rentoutumisen tarkoitus on tässä kuitenkin aktivoida, ei nukuttaa äitiä.
Välillä voi tarvittaessa pyyhkiä hikeä äidin otsalta tai rasvata/öljytä hänen huuliaan. Pienetkin eleet saavat äidin tuntemaan, että hänen tarpeistaan huolehditaan.

Voi myös kysyä onko äidillä nälkä tai jano ja muistuttaa myös pissalla käymisestä. En tarkoita että pitäisi holhota, mutta äiti ei ehkä itse huomaa keskellä että pakotus voi osin johtua pissalla käymisen tarpeestakin.

Yksittäisten lihasryhmien (esimerkiksi pakarat tai suun ympärys) rentouttaminen voi onnistua niitä nimenomaisesti hetken tiukasti supistamalla ja sen jälkeen löysäksi laskemalla. Näin äiti huomaa eron rennon ja jännittyneen paikan välillä.
 
liikkuminen
Kipuun voi vaikuttaa pienetkin liikkeet, kuten nilkkojen pyöritys tai hiljainen koko kehon tai kehonosan keinuttelu. Nilkkojen pyöritys ja kasvojen lihasten rentoutus vaikuttavat suoraan kohdunsuun rentouteen. Voimistelupallon päällä istuminen ja siinä pienet tai mieltymysten mukaan suuretkin lantion liikkeet voivat tuoda apua. Nämä kaikki vähintäänkin edesauttavat synnytyksen etenemistä, mahdollisen kivunlievityksen lisäksi.

Vaikka välillä synnyttäjän on hyvä levätä, niin liikkuminen saattaa myös lisätä äidin voimia, sillä jalkojensa päällä olevalla ihmisellä on tunne että hän "seisoo omilla jaloillaan". Joidenkin mielestä selällään oleminen voi vastaavasti lisätä avuttomuuden kokemista ja siten saada kivun tunteen vahvistumaan. On hyväksi synnytyksessä, jos äidillä on tunne että hänellä itsellään on homma hanskassa.
 
myönteiset mielikuvat ja mielikuvaharjoitukset



Synnytystä voi verrata raskaaseen urheilusuoritukseen. Urheilijat käyttävät paljon keinoa, jossa he useita kertoja mielikuvissaan käyvät etukäteen läpi tulevaa suoritusta ja näkevät sen ajatuksissaan menevän toivotunlaisesti. Näin heidän ajatuksiinsa jää tavallaan jälki kuin he olisivat oikeasti tehneet tuon suorituksen useita kertoja menestyksellisesti. Ja hyvin ja helpostihan sellainen homma menee, jonka on useita kertoja aikaisemminkin onnistuneesti hoitanut. Tälläisista keinoista on paljon kirjallisuutta, mikäli äiti tai tukihenkilö haluaa siihen tutustua.
 
suun ja leuan rentoutus
Kaulan ja suun ympäryksen rentoutuksella on merkitystä kohdun suun avautumiseen. Laulaminen ja ääntely rentouttavat kasvojen leuan aluetta ja samalla kohdun suun aluetta. Vapaan ääntelyn perusteella myös avustaja tietää paremmin missä mennään milloinkin. Suun alueen rentoutusta on myös mahdollista lisätä sitä sivelemällä tai hellästi hieromalla. Toisaalta tälläinen herkän alueen hermostunut koskettelu, voi ärsyttää äitiä. Varmat, rauhalliset otteet ja keskittyminen siihen mitä tekee voi auttaa.

rentouttava hengitys
Yleisesti kivun tuntemiseen voidaan vaikuttaa hengityksen syventämisellä, jos se on muuttunut kovin pinnalliseksi. Hengitystä syvennetään puhaltamalla ulospäin. Sisäänengitys tapahtuu itsestään. Tavoitteena on kuitenkin normaalin tasoinen hengitys, ei liian voimakas. Voit ehdottaa vaikka tätä: jokainen supistus aloitetaan ja lopetetaan syvällä huokaisulla. Huokaus on näin tehtynä myös tukihenkilölle merkki supistuksen alkamisesta. Tasainen hengitys nenän kautta sisään ja suun kautta ulos vähentää lihasjännitystä. Myös muussa tilanteessa syvä rento huokaisu voi auttaa rentoutumaan niin äidin kuin tukihenkilön. Kannattaa tarkkailla miltä äiti näyttää, onko merkkejä jännittämisestä. Esimerkiksi olkapäät korvissa kukaan tuskin hengittää normaalisti.

Kehon ollessa rento, hengitys sujuu oikein itsestään. Kehoa jännitettäessä hengitys saattaa katkeilla ja toisinpäin: hengitystä pidätettäessä kehokin jännittyy. Näin hengityksen tarkkailulla on suora yhteys kehon rentouteen ja sitä kautta kivun kokemiseen. Keskittyminen henkityksen tarkkailuun vie äidin mielen myös pois kivusta. Normaali tasainen hengitys, jossa ilma hiukan pullistaa keskivartaloa, ei saisi katketa edes kivuliaiden supistusten aikana. Aika ajoin tukihenkilö voi vähän liioitella omaa hengitysääntään äänekkäämmäksi, jotta se tarttuisi myös äitiin tai sanattomasti muistuttaisi äitiä lopettamasta hengityksen pidätyksen. Muutamankin huokaisu tai puhallus saattaa oikeassa kohdassa tehdä ihmeitä.

Puolisoni sanoo minulle usein kun olen oikein kiihtynyt tai vihainen että "hengitetään rauhallisesti syvään" ja tekee liioiteltuja hitaita hengitysliikkeitä. Se ärsyttää, mutta joka kerta huomaan että todellakin pidätän hengitystäni. Ja tiedän samalla että jos vaan suostun hengittämään syvään ulos edes pari kertaa, minulle tulee heti parempi olo. On ärsyttävää kun pitäisi tehdä jotain "typerää hengitystä" ja kuitenkin helpottavaa tajuta kuinka yksinkertaisesti ärtynyt olo voi mennä ohi ja olo helpottua. Samoin vaikka hammaslääkärissä alkaessani panikoida tajuan, että minähän pidätän hengitystä lähes kokonaan. Olo helpottuu huomattavasti heti kun syvennän hengitystäni ja keskityn ajattelemaan sitä, vaikka samaan aikaan hammaslääkäri edelleen jatkaa touhujaan. Tätä hengityksen tarkkailua ja tarvittaessa tietoisesti hengittämistä kannattaa harjoitella erilaisissa ikävissä paikoissa, jotta oppii huomaamaan sen tehon.

Jos tarpeettoman voimakas sisäänhengitys aiheuttaa huimausta tai sormien puutumista eli hyperventilaatiota, auttaa kun hengitetään suljettuun tilaan, käsiin tai vaatteisiin.

lämpimät ja kylmät kääreet
Lämpimät tai kylmät kääreet alaselkään ja vatsalle voivat auttaa kipuun tai ainakin tuoda toisenlaisen olotilan. Kääreenä voi käyttää lämmitettävää jyväpussia, jonka lämpö pysyy pitkään, tai geeliä sisältäviä lämpötyynyjä. Kosteita kääreitä saa puuvillakankaasta, froteesta tai pyyhkeestä sitä kuumalla vedellä kostuttamalla. On muistettava että kun puuvilla on luovuttanut lämpönsä, se alkaa tuntua kylmän nihkeältä. Kylmän kääreen saa kastelemalla kääreen viileässä vedessä. Yleensä käytetään lämpimiä kääreitä. Kylmääkin voi käyttää esimerkiksi kasvoille ja otsalle sekä myös silloin kun synnyttäjä on ollut lämpimässä suihkussa tai ammeessa.
Kääre tekee tehtävänsä, jos se tavalla tai toisella helpottaa äidin oloa. Myös välilihaa lämmitellään lämpimällä kääreellä. Lämpimän kääreen päällä voi vaikka istuskella. Ja toisaalta kääreiden lämmittäminen on hyödyllistä tekemistä ainakin minun kaltaiselle rauhattomalle tukihenkilölle, sillä se antaa tunteen että todella tekee jotain konkreettista.
lämmin suihku
Lämmin suihku voi tuntua äidistä hyvältä ja myös se jos avustaja häntä suihkuttelee alaselkään tai vatsaan. Kannattaako mahdollisuuksien mukaan kokeilla esimerkiksi sellaista, että äiti istuu tuettuna voimistelupallon päällä suhkutilassa lantiotaan rauhallisesti pyöritellen ja samalla tukihenkilö suhkuttelee vaikka alaselkää.

vesialtaaseen
"Avautumisvaiheessa viihdyin pitkään ammeessa silmät ummessa rentoutuen ja uimarenkaaseen nojaten, välillä "istuen" kuten kuvassa, välillä kontillani. Vannon kyllä veden nimeen rauhoittavana ja kipua lievittävänä elementtinä."
-yhden ihanan pojan äiti
Vesi on tehokas kivunlievittäjä. Vesialtaaseen kannattaa mennä kivunlievityksen takia, vaikka ei lasta vedessä synnyttäisikään. Altaaseen kannattaa mennä ensimmäisen kerran, kun synnytys on kunnolla käynnissä ja kohdunsuu auki noin 4-5 senttiä sekä supistukset ovat kivuliaat ja tulevat noin 2-3 minuutin välein. Altaassa ollaan ehkä keskimäärin 40 min kerrallaan ja sinne voi tarvittaessa mennä myöhemmin vielä uudelleen. Käytännöt ja synnyttäjän vaikutusmahdollisuudet vaihtelevat paljon eri sairaaloissa. Nestehukan välttämiseksi, lämpimässä altaassa olevalle äidille tarvitsee antaa välillä juotavaa, jotta ei tulisi nestehukkaa. Äidille voi myös laittaa altaan reunalle pyyhkeen suojaamaan niskaa. Ammeessakin liikkuminen ja lantion pyörittäminen auttaa rentoutumaan ja avaamaan lantiota sekä tukee lapsen asettumista oikeaan asentoon. Äidin ollessa altaassa tukihenkilön kannattaa levätäkseen istua jakkaralla altaan vieressä mahdollisimman hvyässä asenossa. Äitiä ei missään tapauksessa saa jättää aivan yksin kun hän on vesialtaassa.
 
ilokaasua
Ilokaasun käyttö voi helpottaa kivuliaiden supistusten aikana. Ilokaasu poistuu äidin elimistöstä nopeasti, joten se lienee lapsen kannalta turvallisin lääke. Käytön opastukseen tarvitaan kätilön ohjeita ja tässä tukihenkilö voi olla avuksi ajoituksen kanssa. Kaasun hengittäminen maskin kautta aloitetaan jo ennen supistusta, joten supistus täytyy jotenkin ennakoida. Kaasun vaikutus tulee noin 20-30 sekunnin viiveellä, joten sen hengittäminen lopetetaan jo ennen supistuksen hellittämistä. Ilokaasun hyviä puolia on juuri se että sen voi aloittaa koska vaan ja sen lopettaminen on myös helppoa ja nopeaa, mikäli se ei auta, aiheuttaa pahoinvointia tai ei muuten äidin mielestä sovi.

huutaminen
Äitiä tulisi rohkaista käyttämään omaa ääntään tarvittaessa kivun lievittämiseen ja rentoutumiseen sekä avautumiseen. Synnyttäessään äiti saa huutaa ja karjua. Se tuo joskus äidille lisävoimia ja saattaa helpottaa kipua, avata joitain "mielen lukkoja" tai estoja synnytyksen tieltä. Tukihenkilö voi vaikka karjua äidin tahdissa, jos se äitiä miellyttää. Synnytyslaulua ei toinen voi äidin puolesta tehdä, mutta häntä voi siihenkin rohkaista, jos hänellä on tekniikka tiedossa. Lyhyesti sanottuna synnytyslaulussa äiti tavallaan syvävärisyttää kehoaan laulamalla tai puhaltamalla ulos lähinnä pitkiä A, U, Y-vokaaleja ja näin edistää avautumista.

tuoksuvat haihtuvat öljyt
Aromaterapiaa voi myös käyttää, jos se on äidille tuttua. Käytettävien eteeristen öljyjen korkeatasoisuudesta on syytä varmistua ja synnytyksessä kannattaa käyttää hyvin pieniä määriä. Tippa todella tarkoittaa tippaa. Synnytyssaliin voi ehkä laittaa tuoksulampun. Miedoin tapa voisi olla laittaa pieni tippa öljyä erilliselle pyyhkeelle, jonka sijoittaa äidin pään lähelle. Pyyhe on siitä helppo poistaa, jos tuoksu ei tuo positiivista reaktiota. Hierontaöljyn sekaan voi laittaa tipan vaikka laventelia, joka on tuoksultaan miellyttävä ja rentouttavaa. Toinen mieto vaihtoehto on kamomilla. Loppujen lopuksi tuoksun valinta on kovin henkilökohtaista, mutta silti ei ole sama mitä öljyä synnytyksessä käytetään. On öljyjä joita ei suositella raskaana oleville ja vauvoille edes tuoksulampun kautta. Vahvin tapa käyttää öljyä on sen hierominen ihoon.

Hyödyllisiä linkkejä:

akupunktio ja akupainanta
Neuloilla tehtävästä akupunktiosta on lukemani mukaan paljon hyötyä, mutta harvemmalla on tukihenkilönä akupunktiota taitava henkilö. Tosin onhan mahdollista että kätilöllä on koulutusta asiaan, kuten esim. Tammisaaren synnytysosastolla on asian laita. Akupunktio ei ole ns. uskomustiedettä, vaan sitä opetetaan Suomessakin lääkäreille.

Akupainanta tai vyöhyketerapia perustuu kehossa oleviin pisteisiin, jotka heijastuvat vyöhykkeinä kehon toisiin osiin. Akupisteet akupainannassa ovat samoja kohtia, joihin akupunktiossa laitetaan neuloja. Näitä pisteitä tai alueita painamalla ja hieromalla voidaan hyvinkin tehokkaasti lievittää kipua ja rauhoittaa äitiä sekä tarvittaessa jopa tehostaa supistuksia. Pisteet kannattaa etukäteen opetella, varovasti harjoitella ja kirjoittaa ylös, että muistaa ne sitten tositilanteessa. Kätilö voi myös tuntea näitä pisteitä. Kannattaa tutustua kirjallisuuteen, joissa synnytystä helpottavia akupisteitä selvitetään kuvien kanssa.

Lue lisää akupainannasta synnytyksessä.
 
asennot
Äidin asennoilla on erittäin suuri merkitys kivun kokemiseen ja synnytyksen etenemiseen kaikissa vaiheissa. Jotkut asennot tai niiden muunnelmat voivat olla jollekin äidille hyvin vastenmielisen tuntuisia ja jotkut taas tuntua todella helpottavilta. Tukihenkilö voi sekä ehdotella uusia asentoja että tukea äitiä eri asentoihin ja toimia tarvittaessa osittain vaikka roikkumistankona.
Äidin kannattaa pyrkiä pystyyn ja liikkuvaiseen asentoon. Pystyllä asennolla painovoima vie lasta helpompaan suuntaan, eikä siten tarvitse punnertaa ylämäkeen. Lue lisää asennoista synntyksessä.

hieronta
Hieronta, sively ja kosketus ovat tunnetuimpia auttamiskeinoja. Hierontaa kannattaa harjoitella, jos mahdollista, yhdessä etukäteen. Hieronnan ei tarvitse, eikä oikeastaan kuulukaan olla tässä tapauksessa tekniikaltaan ammattimaista. Äitiä voi hieroa kevyesti sivelemällä, pusertelemalla lihaksia, puristelemalla, silittelemällä jne. Hieroa tai käsillä kosketella voi melkein missä asennossa ja vaiheessa vain, jos äiti sitä haluaa.

Äiti tietää itse minne ja milloin hän hierontaa tarvitsee. Välillä taas äiti ei ehkä siedä minkäänlaista kosketusta. Tai on yhtä aikaa paikkoja, joita äiti vaatii hieromaan ja toisessa kohtaa kehoa paikkoja joihin ei saa koskea. Lue lisää hieronnasta synnytyksessä.
 
homeopatia
En ole homeopaatti, mutta muutamia homeopaattisia lääkeaineita ja niiden käyttöä olen selvittänyt. Jos äiti on kiinnostunut homeopaattisesta kivunlievityksestä tai synnytystä edistävistä aineista, kannattaa käydä ennen synnytystä omalla homeopaatilla, joka osaa valita sopivat valmisteet äidin rakennekuvasta riippuen. Oma homeopaatti ehkä myös antaa äidille pieniä määriä tarvittavia aineita, ilman että hänen tarvitsee ostaa isoja ja kalliita purkkeja. Lue lisää homeopatiasta synnytyksessä.

lopuksi ja tästä artikkelista
Olen kerännyt itselleni muistilistaa tai sanoisinko työkalupakkia niistä asioista, joiden avulla minä tukihenkilönä voin tukea synnyttäjää. En ole terveydenhoitoalan ammattilainen ja tätä lukiessa on muistettava, että kaikki jutut eivät sovi kaikille. Poimikaa niitä ideoita, jotka omaan tilanteeseenne sopivat sekä tuntuvat luontevilta. Ei kannata ottaa liian suurta painetta minkäänlaisista teknisistä jutuista. Eikä todellakaan tarvitse osata kaikkea. Tukihenkilön kannattaa luottaa itseensä ja toimia sen mukaan äitiä kuunnellen. Kun asioiden antaa luottavaisesti ja pakottamatta tapahtua, niin niillä on taipumusta järjestyä parhain päin.

Olen lukenut monia synnytystä koskevia kirjoja ja suosittelen erittäin lämpimästi Hanna Hirvosen kirjaa Isä syntymässä. Hyvää ja helpolla tavalla luettavaa tietoa niin äidille kuin tukihenkilöllekin.

Ota yhteyttä, kaikenlainen palaute on tervetullutta. Jos et ole saanut vastausta aiempaan kommenttiisi, kirjoittaisitko uudestaan, sillä vanha osoite ei ole toiminut.

Artikkelin ohjeiden avulla ei voida korvata lääkärin hoitoa ja Babyidea ei vastaa ohjeiden omakohtaisesta soveltamisesta.

Lämpimät kiitokset kuvista Babyidean sivujen lukijoille.