Vaipattomuuskin on vaihtoehto
Lindblom, B. 2002-2003

Tiedätkö miltä vauva tuntuu ilman vaippaa? Luultavasti. Entä tiedätkö miltä pieni vauvanpeppu tuntuu pelkkien housujen läpi? Tuskin, mutta voit arvata, ja arvasit oikein: Se tuntuu ihanalta ja hyvin oudolta.
uusi ajatus
Televisiossa ja lehtien kuvissa näkyy usein afrikkalaisia lapsia. Oletko koskaan nähnyt heillä vaippoja? Minä en ainakaan ole. Tämä johtuu osaltaan siitä että kodeissa on maalattiat, lapset ovat vähissä vaatteissa suurimman osan ajasta ja lähes jatkuvasti ulkona. Pieniä vauvoja kannetaan kantoliinoissa, joten he ovat koko ajan äidin lähellä.

Äitinä opit tunnistamaan vauvasi tarpeet: onko hänellä nälkä, onko hän väsynyt, onko hän sairas, onko turhautunut tai onko hänellä tylsää. Yhtä lailla voit oppia tunnistamaan koska hänellä on pissa- tai kakkahätä. Radiossa haastateltiin nuorta afrikkalaista äitiä ja hänelle oli itsestään selvää että äiti tunnistaa lapsen pissahädän siinä missä muutkin tarpeet. Tätä mieltä oli myös eskimoäiti, kun asiaa häneltä kysyttiin:

When Dr. Otto Schaeffer asked an Eskimo mother how she knew when her baby needed to urinate and always got the message in time, she was astonished by the implication of his question that any mother could be so "dumb" as not to know. --Montagu 1986
Länsimaissa olemme niin tottuneita vaippoihin että valintamme koostuu siitä rupeammeko käyttämään kertakäyttövaippoja tai kestovaippoja, ja tämän jälkeen pohdimme eri merkkien positiivisia ja negatiivisia puolia. Vaipattomuus ei tule mieleemmekään. Silti osavaipattomuus on varteenotettava vaihtoehto ja helpommin toteutettavissa kuin uskoisikaan. Nettilinkkejä löytyy paljon.

Kiinassa vaipattomuus on arkea. Kuvassa oikealla pojalla käytössä perinteiset kiinalaiset halkiohousut.
toteutus
Seuraava perustuu meidän kokemuksiimme. On monta tapaa toimia ja kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa/intuitioon, sekä kuunnella vauvaa.

Olin kuullut vaipattomuudesta, lukenut siitä hieman, en tosin käynyt läpi kaikkia ulkomaisia linkkejä, vaan tutustunut asiaan pintapuolisesti. Kuulosti järkevältä, joten päätin antaa asialle mahdollisuuden, sen koommin sitä miettimättä. Mieheni mielestä tämä kuului sarjaan huuhaa-jutut ja nauroi hulluille ajatuksilleni. Hän hyväksyi kestovaipat, mutta sanoutui itse irti niiden vaihtamisesta ja pesemisestä ja vaihtoi useimmiten vauvalle kertakäyttövaipan, kun silloin tällöin ryhtyi vaipanvaihtoon.

Vauvan ollessa vastasyntynyt hän usein pissasi vaipanvaihdon yhteydessä. Tein vaipanvaihtohetkistä mukavia rupattelu- ja yhdessäolohetkiä, joten pissa tuli monta kertaa vuorokaudessa näiden hetkien aikana. Joka kerta ääntelin vauvani pissatessa samalla tavalla, tsssssup tsssssup tsssssup. Pyrin myös vaihtamaan vaipan aina sen ollessa märkä, joten näitä vaipanvaihtoja oli vuorokaudessa toistakymmentä. Kakkaa oli myös ensimmäisinä kuukausina lähes joka vaipassa. Hoitopöydälle vauva kuitenkin kakkasi melko harvoin. Vaihdoin vaipan kun vauva oli juuri herännyt tai syönyt, sillä silloin hänellä todennäköisesti oli pissahätä. Paijasin vaipan poistettuani vähän vauvan alavatsaa ja ääntelin tutulla tavalla. Vauva oppi yhdistämään tutun ääneen siihen tunteeseen joka hänellä on pissatessa. Vaipattomuus perustuu äidin havaintoihin ja lapsen ja äidin kommunikointiin. Siksi sitä kutsutaan englanniksi termillä "elimination communication". 

Muutaman kuukauden kuluttua vauva rupesi kakkaamaan harvemmin ja osasin jo hieman ennakoida pissahätää, joten avasin kuivan vaipan ja laitoin eteen pyyhkeen. Vaihdoin sittemmin pyyhkeen taiteltuun sideharsoon, koska sideharsoja on helpompi pyykätä. Mieheni alkoi olla jo selvästi kiinnostunut vauvan ja minun puuhistani, mutta kriittiset tuttavani olivat sitä mieltä ettei tästä ollut minkäänlaista iloa, sillä yhtä paljon pyykättäväähän minulla edelleen oli. Omasta mielestäni meillä alkoi vauvan kanssa toimia kommunikaatio tämän asian suhteen jo erinomaisesti. Eräänä päivänä päätin sitten yrittää auttaa vauvaa pissaamaan lavuaariin. Hyvin sujui! Ja olin erittäin ylpeä, en oikein tiedä mistä, ehkä vaan siitä että olin uskaltanut luottaa vaistoihini ja omiin ajatuksiini. Tuona päivänä vauvani pissasi lavuaariin kahdeksan kertaa. Päätin parin päivän jälkeen jättää päivällä vaipan kokonaan pois.
hyvin sujuu
Tätä juttua kirjoittaessani vauva on juuri täyttänyt viisi kuukautta ja hän on päivisin kotona usein ilman vaippaa, myös päiväunien aikana.

Kuvassa vauvan päiväunet keskikesällä, kantoliina tyynyliinana.
Yövaipattomuuskin meiltä luultavasti onnistuisi, mutta lyhyiden syöttövälien takia haluan mahdollisimman paljon nukkumisaikaa, joten tässä vaiheessa käytämme yövaippaa. Ulkoillessa laitan myös vaipan, mutta runsaan tunnin ulkoilun jälkeen vaippa on useimmiten kuiva. Haalarit ja muut kamppeet tulee tosin riisua hyvin ripeästi, sillä pissahätä on vauvalla kova. Vaipatonta poikavauvaa on pitemmillä ulkoiluilla helppo pissattaa ulkona vuodenajasta riippumatta, kun hän on siihen tottunut.

Motivaatiota vaipattomuus minusta vaatii äidiltä, sillä esim. nelikuinen vauva pissaa puolen tunnin välein; aamulla ja päiväunien jälkeen vielä sitäkin useammin. Tämä on tietysti yksilöllistä, mutta meillä on ollut näin. Pissattamiseen ei mene kovin paljon aikaa, mutta talvella on kuitenkin oltava jonkin verran vaatetta päällä, joten riisumiseen ja pukemiseen kuluu muutama minuutti. Tämän tosin säästää helposti pyykkäämisen vähentymisessä takaisin.

Vauvan hädän tunnistaa helpoimmin silloin kun vauva on äidin välittömässä läheisyydessä, mieluiten kantoliinassa. Meillä isä ei aluksi pissattanut, joten vauvan äänensävystä päätellen sain tulla kauhealla kiireellä ottamaan vauvan isältä tarpeen vaatiessa. 

Sattuuko vahinkoja? Kyllä, ainakin meillä. Jos äiti keskittyy liikaa omiin juttuihinsa, juttelee puhelimessa tai vieraiden kanssa, laittaa ruokaa kun vauva puuhailee lattialla, niin vahinkoja sattuu helpommin. Vauvan ollessa vatsallaan paine kohdistuu vauvan rakkoon, ja silloinkin saattaa vahinkoja tulla. En ole ollut vahingoista moksiskaan, samalla tavalla olen äännellyt silloinkin. Isä tosin nostaa vauvan sylistään ja syyttää äitiä hulluista ideoista, vaikka muuten on muuttanut suhtautumistaan selvästi positiivisempaan suuntaan ja kertoo vaipattomuudesta ystävilleen ylpeänä. 

Markkinoilla on sylissä pidettävä pieni potta, joten jos kiinnostuit vaipattomuudesta voit hankkia sellaisen. Yhtä hyvin voit kuitenkin meidän lailla käyttää lavuaaria tai pitää vauvaa pytyn yläpuolella. Poikavauvan pissa lentää suuressa kaaressa, joten olen siksi suosinut lavuaaria. Hygieniaongelmaa siitä ei tule. Huuhtelen lavuaarin pissaamisen jälkeen ja kakan poistan paperilla ja laitan vessanpyttyyn. Vieressä on pesuaineella täytetty suihkepullo, jota käytän ahkerasti. Nyt eletään välikautta, kohta vauva jo oppii istumaan ja päästään käyttämään tavallista pottaa. Tyttöä voi pitää niin että itse istuu leveästi hajareisin pytyllä, vauva sylissä.

jo kuiva
Kesällä, pojan ollessa n. 9-12 kk ikäinen, varmistusvaippaa ei tarvittu, mutta talvisten haalarikelien aikaan sille tuli uusi tarve, erityisesti kun poikaa hoiti myös muut kuin äiti. Kun hän keväällä täytti 1,5 vuotta päivävaipat oli jätetty lopullisesti pois, viikattu kaappiin odottamaan mahdollista uutta käyttäjää. Perhepedissä yövaippa jäi vielä käyttöön, vaikka se kastuikin hyvin harvoin.

Kuvassa puolitoistavuotias isolla pytyllä, ajaa partaansa kuin isä!
lue lisää (linkit avautuvat uuteen ikkunaan)

Kommentit tervetulleita: info@babyidea.fi . Voit myös lähettää vaipattomuustarinanne julkaistavaksi.