Lapsi kasvaa ja kehittyy kasvisruoalla
(ETM Johanna Kaipiainen 2006)

Monipuolinen kasvisruokavalio sopii myös lapselle syntymästä murrosikään asti, olipa kyseessä sitten kasvisvoittoinen semivegetarismi, laktovegetarismi tai täyskasvisravinto eli veganismi. Tai jotain näiden väliltä tai yhdistellen. Pelkkä raakaravinto ei kuitenkaan vastaa lapsen ravitsemuksellisia tarpeita.
Ensimmäisen elinvuoden aikana äidinmaito (tai äidinmaidon korvike) kattaa suuren osan lapsen energian ja proteiinin tarpeesta. Puolen vuoden iästä lähtien pelkkä äidinmaito ei enää riitä, vaan lasta aletaan totuttaa kiinteisiin ruokiin. Kiinteiden ruokien ohella äidinmaidolla on edelleen paikkansa osana ruokavaliota, ja osittaista imetystä voidaan jatkaa niin pitkään, kun siltä tuntuu, ainakin kahteen ikävuoteen asti.
energiaa ja proteiinia kasvuun
Kasvissyöjä- ja vegaanilapset kasvavat ja kehittyvät siinä missä muutkin ja tutkimusten mukaan saavat riittävästi energiaa. Useat ateriat ja välipalat päivän mittaan varmistavat riittävän energian saannin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa napostelua, joka ei ole hampaille hyväksi. Normaalipainoisen lapsen rasvansaantia ei ole syytä rajoittaa, vaan lapsen ruokavaliossa on oltava rasvaa: kasviöljyä tai margariinia. Tofu, paputahnat, avokado ja keitetyt, kuivatut hedelmät ovat niin energia- kuin ravintoainetiheitäkin ruokia. Liian kuitupitoinen ruoka saattaa viedä tilaa energiapitoisemmilta ruoilta, koska pieni lapsi ei jaksa kerralla syödä suuria määriä ruokaa.

Niin kauan kun äidinmaito muodostaa merkittävän osan lapsen ruokavaliossa, välttämättömien aminohappojen tarve muusta ruoasta on pieni. Kun lapsi saa riittävästi energiaa ja ruokavalio on monipuolinen, proteiinin tai välttämättömien aminohappojen saanti ei ole ongelma. Hyviä proteiinin lähteitä ovat mm. palkokasvit, viljatuotteet, pähkinät ja siemenet. Soseutettuja palkokasveja, tofua ja pähkinä- ja siementahnoja voi antaa lapselle 7 kk iästä lähtien. Kokeile vaikkapa helppokäyttöistä punaista linssiä, joka ei vaadi liottamista yön yli ja soseutuu hyvin. Sopii hyvin perunasoseen kanssa tarjottavaksi.

tärkeimmät vitamiinit ja kivennäisaineet
  • B12-vitamiini: Tätä vesiliukoista vitamiinia ei ole kasvikunnan tuotteissa, vaikka ennen luultiin (ja yhä törmää vanhentuneeseen tietoon) että sitä olisi merilevissä, hapankasviksissa ja iduissa. B12-vitamiini on tärkeä mm. hermostolle. Vauva varastoi sitä sikiöaikanaan ja saa sen jälkeen sitä äidinmaidosta, joten äidin on huolehdittava, että vitamiinia on saatavilla. Vauvan ja lapsen varastot ovat aikuista pienemmät, joten vauva voi saada puutoksen, vaikka äiti olisikin täysin oireeton.

  • D-vitamiini: Tämä rasvaliukoinen vitamiini on tärkeä luustolle. Kesällä vitamiinia syntyy myös iholla auringonvalon vaikutuksesta. Sitä on vain harvoissa ruoka-aineissa: täydennetyissä tuotteissa (margariinit ja lehmänmaito), rasvaisessa kalassa ja joissain metsäsienissä. Vitamiinilisää annetaan kahden viikon iästä kolmivuotiaaksi päivittäin (10 µg). Kolmen ikävuoden jälkeen suositus on 7,5 µg lokakuun alusta maaliskuun loppuun, ellei käytä D-vitamiinilla täydennettyä lehmänmaitoa. Luomumaitoon ei lisätä D-vitamiinia.

  • Kalsium: Lakto- tai lakto-ovovegetaristilapset saavat kalsiumia maidosta. Kasvikunnan hyviä kalsiumin lähteitä ovat mm. palkokasvit, vihreät lehtivihannekset, pähkinät sekä erilaiset täydennetyt tuotteet: soija-, kaura- ja riisijuomat ja soija- tai kaurapohjaiset jogurtit. D-vitamiini on kalsiumin aisapari, sillä ilman D-vitamiinia kalsium ei imeydy. Kannusta lapsia liikkumaan ja ole itse hyvänä esimerkkinä: liikunta pitää luut lujina.

  • Rauta: Noin puolivuotiaana vauvan sikiöaikaiset rautavarastot loppuvat. Tällöin on hyvä kiinnittää huomiota lisäruokien rautapitoisuuteen. Moniin lasten valmispuuroihin ja velleihin on lisätty rautaa. Viljatuotteet ja palkokasvit ovat tärkeimpiä raudan lähteitä. Rautaa on runsaasti myös mm. kuivatuissa hedelmissä. C-vitamiini edesauttaa raudan imeytymistä. Runsas lehmänmaidonjuonti haittaa imeytymistä ja voi altistaa anemialle.

  • Sinkki: Sinkki, kuten rautakin, imeytyy tehokkaasti äidinmaidosta. Noin 7 kk iästä alkaen sinkkiä tarvitaan lisäksi muusta ruoasta. Hyviä sinkinlähteitä ovat kokojyväviljatuotteet, palkokasvit ja pähkinät. Ne sisältävät myös runsaasti fytaattia, joka kuidun ohella haittaa sinkin imeytymistä. Silti esimerkiksi vegaanilasten sinkin saanti on samansuuruista, kuin lihaa syövillä lapsilla.

  • Välttämättömät rasvahapot: Linolihappo (omega-6-sarjan rasvahappo) ja alfalinoleenihappo (omega-3-sarjan rasvahappo) ovat välttämättömiä rasvahappoja, jotka on saatava ruoasta. Kumpaakin saadaan kasviöljyistä, mutta linolihappoa usein liikaa suhteessa alfalinoleenihappoon. Alfalinoleenihappoon (tunnetaan myös nimellä omega-3) kannattaa siis kiinnittää huomiota. Sitä saa rypsiöljystä ja saksanpähkinöistä ja erityisen runsaasti pellavansiemen- ja hampunsiemenöljyistä. Mm. hermosto ja näkökyky tarvitsevat kehittyäkseen välttämättömiä rasvahappoja.
jos lapsi on huono syömään

Vanhemmat ovat usein huolissaan siitä, syökö lapsi tarpeeksi ja riittävän monipuolisesti. Lasten energiantarve ja ruokahalu voi vaihdella huomattavasti päivästä toiseen, mutta pitkällä aikavälillä he syövät kulutustaan vastaavasti. Säännölliset ateriat ja välipalat ovat tärkeitä. Ruoanlaittoa helpottaa se, että nykyään on kasvissyöjillekin saatavilla erilaisia puolivalmisteita ja valmisruokia. Lapsen normaali kasvu on paras riittävän ravinnonsaannin mittari.

Uusiin ruokiin tottuminen vie joskus aikaa. Uutta ruokaa voidaan tarjota pieniä annoksia useita kertoja saman viikon aikana. Keskimäärin tarvitaan 10 - 15 maistamiskertaa ennen kuin lapsi alkaa pitää uudesta ruoasta. Myönteinen ilmapiiri ruokailutilanteessa on tärkeä, syömään pakottaminen sen sijaan voi johtaa elinikäiseen vastenmielisyyteen tiettyä ruokaa kohtaan. Lasta kannattaa kannustaa ja kehua uusien ruokien maistamiseen.

hankala neuvola tai lääkäri
Kasvissyöjäperheet saattavat kohdata toisinaan epäluuloja asioidessaan neuvolassa tai muualla terveydenhuollossa. Epäluulojen tai kielteisen asenteen takana on usein tietämättömyys ravitsemuksesta. Kannattaakin olla itse ”askeleen edempänä”, jolloin voi omalla tietämyksellään vakuuttaa epäilevän terveydenhoitajan ja kertoa hänelle, mistä on itse saanut tietoa ravitsemusasioista. Lääkäri, neuvolan terveydenhoitaja, ravitsemusterapeutti tai kukaan muu terveydenhuollon edustaja ei ole kuitenkaan viranomainen tai sellainen auktoriteetti, jolla olisi valta päättää potilaan tai asiakkaan puolesta, mitä hän syö tai ei syö.
hyvät eväät elämään
Tänään syöty ruoka ei ole vain ravintoaineidensa summa. Se on myös monessa mielessä sijoituksen tekeminen tulevaisuuteen. Kansansairauksien riskiä lisäävät elämäntavat, kuten ruokatottumukset, syntyvät jo lapsuudessa. Ruokatottumuksia voi toki muuttaa myöhemmällä iällä, mutta on helpompaa tottua syömään terveellisesti lapsena. Monien sairauksien kehittyminen alkaa jo lapsuusiällä, ja terveellisellä ruokavaliolla niitä voidaan ehkäistä.
lähteet ja tiedonjanoisille

ADA reports. Position of the American Dietetic Association and Dietitians of Canada: Vegetarian diets. J Am Diet Assoc 2003; 103: 748-65.

American Academy of Pediatrics, Committee on Nutrition 2003-2004. Pediatric Nutrition Handbook (5. painos), 2004.

Fleischer Michaelsen K, Weaver L, Branca F, Robertson A. Feeding of infants and young children. WHO Regional Publications, European Series, No 87, WHO; 2000.

Hasunen K, Kalavainen M, Keinonen H, Lagström H, Lyytikäinen A, Nurttila A ym. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004: 11.

Hood S. Feeding your vegan infant – with confidence. A practical guide from pre-conception through to pre-school. UK: The Vegan Society 2005.

Johnston PK. Vegetarian diets in pregnancy and lactation. Teoksessa Sabaté J, toim. Vegetarian Nutrition. USA: CRC press; 2001: 195-219.

Kaipiainen J. Vegaaniäidit ja -lapset Suomessa, suosituksista käytäntöön (Pro gradu). Helsinki: Helsingin Yliopisto 2005.

Klaper M. Pregnancy, children, and the vegan diet. USA: Gentle World Inc; 1997.

Langley G. Vegan nutrition. UK: The Vegan Society; 1995.

Mangels AR, Messina V. Considerations in planning vegan diets: infants. J Am Diet Assoc 2001: 101: 670-76.

Messina V, Mangels AR. Considerations in planning vegan diets: children. J Am Diet Assoc 2001.101: 661-69.

Stepaniak J, Melina V. Raising vegetarian children. A guide to good health and family harmony. USA: Contemporary Books; 2003.

Lisätietoa suomeksi:
Vegaaniruokavalio raskauden, imetyksen ja lapsuuden aikana. Vegaaniliitto ry 2006.

Ohjeet on kirjoitettu kotihoidon tueksi, niillä ei ole tarkoitus korvata lääkärin neuvoja.

Haluatko kysyä tai kommentoida? Kirjoita suoraan Johannalle.