|
Olin päättänyt että lapsellani käytetään kestovaippoja,
ja halusin tarkoin selvittää millaiset vaipat olisivat pitäviä,
helppokäyttöisiä, lapselle mukavia ja edullisia. Surffaillessani törmäsin myös
kantoliina-infoon ja vakuutuin kantoliinojen eduista.
Löysin tietoa kolmesta erityyppisestä liinasta
(neliöliinoihin tutustuin vasta myöhemmin) ja päätin ostaa yhden jokaista. Ostin
siis Kanga-rengasliinan, solmittavan Didymoksen ja Kangaroo-kantopussin.
Valinnanvaraa ei paljon ollut, sillä Suomessa ei silloin vielä ollut muita
liinoja tarjolla (ehkä Vitmiä?). Nämä kolme liinaa hankin jo hyvissä ajoin
raskausaikana.
Didymoksen pituus sai minut haukkomaan henkeä ja pesin liinan valmiiksi (siinä toivossa että se kutistuisi mahdollisimman paljon), ja taitoin sen sitten kaappiin odottamaan nyyttini syntymistä. En ollut koskaan nähnyt kenenkään käyttävän solmittavaa liinaa, mutta netissä näkemäni kuvat näyttivät kivoilta.
Liiniluun tutustuttuani tajusin että olin nähnyt erään ruokapiiriläisen
yllä valmiiksi sidotun X-sidonnan, mutta vauvaa ei siinä ollut, joten en
silloin tajunnut että kyseessä oli vauvan kantoväline.
Synnytyslaitokselle otin rengasliinan mukaan ja kätilöiden opastuksella kannoin siinä pikkuistani käytävillä. Pelkäsin että hän putoaa liinasta, mutta yllätyksekseni hän pysyi liinan pohjalla vaikka kuinka hyvin. Varmuuden vuoksi kiristin etureunaa kuminauhalla, kuten ohjeessa neuvotaan. Kotiuduttuamme sairaalasta käytin ensimmäisinä viikkoina eniten kantopussia ja totuimme poikani kanssa liinailuun. Muutaman viikon päästä rupesin käyttämään Kangaa hieman enemmän, mutta
kiristäminen oli minusta hankalaa, hiuslenksuista ja kuminauhoista huolimatta. Rupesin siis kaipaamaan helpommin kiristettävää rengasliinaa, olinhan törmännyt sellaisiin amerikkalaisilla nettisivuilla.
Didymosta taisin kokeilla kunnolla ensimmäisen kerran poikani ollessa suurin piirtein kuukauden ikäinen. Päätin että kehtosidonnasta olisi hyvä aloittaa. Olin tietysti halunnut liinan, jolla kaikki sidonnat onnistuvat, joten huomasin että kehtosidontaa käytettäessä liinaa jäi todella paljon yli. Yllätyin kuitenkin siitä miten napakasti ja mukavasti poikani asettui liinaan, enkä kokenut sitomista vaikeaksi. Ongelmana pidin sitä että poikani pää oli Didymoksen ohjeiden mukaan solmitussa kehtosidonnassa hankalasti kehoni ulkopuolella ja sain koko ajan varoa etten kopsauttaisi sitä johonkin. Huomasin että laittamalla lapsen kehtoasentoon vähän toisella tavalla, sain hänen päänsä korkeammalle ja koko pojan
mielestäni parempaan asentoon, mutta en tiennyt onko hyvä kantaa niin, kun sidonta ei ollut ohjeiden mukainen. Ryhdyin siis harjoittelemaan muita asentoja. KietaisuX-sidontaa pidin hankalana, sillä poikani inhosi liinaan laittoa, vaikka viihtyi liinassa hyvin. Tykästyin PerusX-sidontaan,
tosin kangasta oli tässäkin liikaa. Kokeilujeni perusteella olin edelleen ihastunut liinoihin,
ja minulle rupesi valkenemaan minkälaisen liinavarustuksen haluaisin.
Halusin sopivan pituisen liinan PerusX-sidontaa varten, niin että voisin pitää liinaa ylläni koko päivän, myös silloin kun poikani olisi lattialla tai isin sylissä, ilman että iso solmu saisi liinan roikkumaan epämukavasti toisella puolella. Päädyin siihen että 3,6-metrinen liina olisi minulle sopiva, solmu tulisi viistojen päiden kohdalle ja siitä tulisi siis siro ja pieni. Kyselin nettitutuilta mikä liina olisi sellainen, jossa solmut olisivat mahdollisimman pieniä. Kirjoitin Girasolin maahantuonnin juuri aloittaneelle Katillekin asiasta, mutta kukaan ei tuntunut oikein tietävän. Halusin myös löytää edullisen liinan, kyseessähän oli jo neljäs liinani. Poikani ollessa vähänkään huonommalla tuulella,
hänen isänsä kiikutti minulle liinan ja pyysi laittamaan pojan siihen,
jotta telkkarin ääni ei peittyisi itkun alle. Hän oli vakuuttunut liinojen
eduista, vaikka ei itse halunnutkaan kantaa lastaan liinassa.
Pidin Didymoksestani, joten päätin tilata itselleni toisen Didymoksen. Tilasin Saksasta käytetyn 3,6-metrisen liinan. Uudesta liinastani tulikin heti suosikkiliinani. Ruokahalu kasvoi kuitenkin syödessä ja Saksasta tilaaminen sujui hyvin, joten päädyin tilaamaan useamman liinan. Tässä välissä nettituttuni oli neuvonut minulle
TuplaX-sidonnan, joka tuntui mielestäni selvästi PerusX-sidontaa
mukavammalta, joten halusin taas ryhtyä käyttämään 4,6-metristä liinaa.
Lyhyemmän liinan jälkeen pitkän liinani solmu tuntui edelleen kovin suurelta,
siksi halusin nyt toisen 4,6-metrisen liinan. Saksalaisen kantoliinalistan
ansiosta tutustuin moneen minulle ennestään tuntemattomaan liinaan.
Storchenwiege-liinaa kehuttiin. Sellaista en löytänyt mistään käytettynä, joten
päätin tilata itselleni aivan uuden liinan. Tässä vaiheessa olin jo tutustunut
noin kymmeneen liinaan, Didymosten lisäksi mm. saksalaiseen Lanaan ja
Hoppediziin.
|
