|
Esikoista odottaessani jo törmäsin termiin kantoliina, mutta silloin se ei
vielä kolahtanut. Ajattelin että se on vain joku tyhmä kangaspala joka muka
auttaa äitiä toimimaan lähes täysillä lapsi
mukana kiikkuen. Eikö rintareppu aja ihan saman asian. Ostin siis kirpputorilta
rintarepun. Siinä "jaksoin" kantaa esikoista kahden kuukauden ikäisenä
maksimissaan ½ tuntia ja kahteen viikkoon taisi kokeiluni jäädä. Mutta siitä
huolimatta en ajatellut liinaa tarvitsevani. Esikoinen siis ei saanut nauttia
liinakyydistä vauvana, mutta sylissä kannettiin silti jonkin verran.
Yllätyksekseni havaitsin keväällä -01 odottavani toista vauvaa. Aloin kiinnostua
enemmän kestävästä vauvanhoidosta (esikoisella oli kuitenkin kestoja käytetty,
ei koko ajan mutta paljon). Katin Nettipuoti teki ison tilauksen kestovaippoja Kanadasta ja otin osaa siihen tilaukseen. Vaippapakettiani
noutaessa Kati esitteli kantoliinoja ja iskin silloin paikan päällä silmäni
Meri-kuosiseen Girasoliin.
Pikkukakkosemme sitten syntyi eräänä lumimyrskyisenä joulukuun yönä, eikä sen
jälkeenkään viihtynyt kuin äidin kainalossa, sairaalan vauvaariot eivät olleet
kivoja paikkoja olla. Nukuimme siis perhepedissä jo sairaalassa sen 1,5 yötä
jotka siellä vietimme. Kotona "ongelmia" alkoi kerääntyä; astianpesukoneemme oli
rikki joten piti tiskata käsin, mutta pikkuinen ei viihtynyt kuin sylissä.
Isosiskon kanssa olisi pitänyt leikkiä, mutta sekään ei onnistunut vauva
sylissä. Imurointikin oli jokapäiväistä puuhaa sillä isompi ipana tykkäsi
näkkileivästä ja murustamisesta, mutta imurointikaan ei oikein onnistunut vauva
sylissä.
|
|
 |
Sanoin miehelle, että nyt kyllä ostan kantoliinan! Vähän tuli natinaa turhasta
rahanmenosta kuten miehillä monesti on tapana >:-/ (mutta se loppui aika pian
liinan tulon jälkeen, kun tosiaan kotonakin alkoi olemaan hieman
ihmismäisempää...) Sovimme Katin kanssa että hän tuo liinan Turun keskustaan kun
menen torin lähelle viisaudenhampaan poistoon. Sen päivän jälkeen ei ole
mennytkään kuin kaksi päivää jolloin liina ei ole ollut kieputettuna
ympärilleni. Iida oli ennen
ristiäisiään jo kahdesti mukana ystävien syntymäpäivillä (kolmekymppisiä, joista
olisi ollut nolo olla poissa), ilman liinaa siitä ei olisi mitään tullut.
Jossain vaiheessa ryhtyi uudet sidonnat (perusristin ja masurepun) lisäksi
kiinnostamaan, mutta, mutta... 4,2 metrinen Mereni ei enää riittänytkään! Pisin
mahdollinen liina mulle tänne ja nopeesti... Mies lupasi sen mulle yhdistetyksi
äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjaksi
(molemmat toukokuussa). Tilasin Bettinalta pisimmän Haikarankehto Inkan, mutta
maksupuolen kanssa tuli häiriöitä kun tuli näitä yllättäviä suuria kuluja
autosta, takaiskunvaimentimet ja pakoputki... Sain liinani vasta juhannukseksi.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. |
|
Myöhemmin kuulin paljon kehuttavan rengasliinoja nopeuden vuoksi. En raaskinut
ostaa kuin renkaat ja tein sellaisen itse enkä tätäkään tekelettä ole päivääkään
katunut. Omatekoisia rengasliinoja kaapeista löytyy nyt kolme kappaletta; se
ensimmäinen topattu versio, toisena tehty toppaamaton ja viimeisin nyt kolmisen
viikkoa iältään oleva vesiliina. Lisää omatekoisia liinoja on tulossa, mutta ne
ovatkin sitten itsekudottuja pitkiä liinoja. Aika näyttää milloin sitten
pääsen lopputyötäni tekemään...
Irina Niemelä
Kommentit tervetulleita, Irina.
Lähetä oma tarinasi, info@babyidea.fi.
|
|
