Rinnat erittävät maitoa kysynnän ja tarjonnan periaatteen mukaan. Mitä enemmän maitoa poistuu rinnoista, sitä enemmän rinnat pyrkivät maitoa erittämään. Synnytyksen jälkeen istukan poistuminen ja tästä syystä istukkahormonin romahdusmainen lasku äidin veressä saa prolaktiinintuotannon vauhdilla käyntiin. Prolaktiini on maidonerityshormoni. Jos kohtuun on jäänyt pienikin pala istukkaa, ei maidoneritys pääse käyntiin niin hyvin, kuin olisi mahdollista. Jotta tarjonta kohtaisi kysynnän, vauvan tulisi antaa imeä lapsentahtisesti, tarkoitti se sitten imemistä kerran tai kolme kertaa tunnissa. Ihan alussa maidonerityksen käynnistymiseen vaikuttaa rintojen saama stimulaatio, kun kolostrumia erittyy vain pieniä määriä. Mitä vanhemmaksi vauva kasvaa, sitä tärkeämpää on myös rinnoista poistuvan maidon määrä. Tästä syystä, jos imuotteessa on jotain pielessä, ei vauva voi saada kaikkea sitä maitoa, mitä rinnat erittävät, ja kun maitoa ei rinnoista poistu niin paljon, kuin rinnat sitä erittävät, eritys laskee.

Tiheän imemisen kaudet osuvat perinteisesti 3 ja 6 viikon sekä 3 ja 6 kuukauden kohdille. Kyseessä ei ole varsinaisesti maidon lisääminen, vaan ennemminkin maidonerityksen varmistaminen. Onpa sanottu, että ensimmäiset kuusi viikkoa ovat yhtäjaksoista tiheän imun kautta ja että ainakin sen ajan rinnat myös harjoittelevat uutta tehtäväänsä.

Maitoa erittyy rinnoissa koko ajan. Heruminen on lähinnä lihastyötä, sillä maitotiehyiden pienet lihakset puristavat maitoa ulos rinnoista herumisen aikana. Enemmän maitoa erittyy imetysten välissä kuin itse imemisen aikana. Ja mitä "tyhjempi" rinta, sitä nopeammin ja sitä rasvaisempaa maitoa se pyrkii erittämään. Vauvan imutiheyteen vaikuttaa myös rintojen kapasiteetti. Toisilla äideillä rintojen maidonvarastointitilavuus on pienempi kuin toisilla, jolloin vauva mielellään käy useammin imemässä. Lisäksi äidinmaito sulaa huomattavasti nopeammin, kuin proteiinipitoisempi lehmänmaito (korvike), ja tämänkin takia lapsentahtisesti imetetyt vauvat syövät ennemmin useammin kuin harvemmin. Imetysvälien keinotekoinen pidentäminen x tuntiin voi vaikuttaa oleellisesti maidoneritykseen. Jos rinnat pingottuvat ja pysyvät "täysinä" jonkin aikaa, eli rauhaskudoksen solukot ovat venyttyneessä tilassa, hidastuu maidoneritys. Pingottuneisuus viestii siis rinnoille, että eritystä on liikaa ja sitä voi vähentää. Usein toistuessaan tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että maitoa ei enää eritykään tarpeeksi, eli "maito loppuu". Jos maidon riittävyyden kanssa on ongelmia, on suositeltavaa imettää usein ja imetysrintaa tiheästi vaihdellen. Tämä kiihdyttää maidoneritystä. Jos taas ongelmana on liiallinen maidoneritys, niin silloin kannattaa imettää useamman kerran samasta rinnasta, jolloin "leporinnan" maitosolukot ovat pidempään venyttyneessä tilassa, ja näin rinnat saavat viestiä siitä, että eritystä voi hieman vähentää.

Rintojen totuttua uuteen tehtäväänsä ja ylimääräisen kudosnesteen poistuttua rinnoista tulee vaihe, jolloin äiti voi luulla maidon loppuvan, koska rinnat eivät enää pingotu vaan tuntuvat jatkuvasti "tyhjiltä". Kyse ei ole maidon loppumisesta vaan siitä, että kysyntä ja tarjonta ovat alun "koeajan" jälkeen tasapainossa. Maitoa erittyy sen verran, kuin sitä poistuu rinnoista. Voi myös olla, että ennen tasaantumisvaihetta äiti on saanut lypsettyä ihan mukavia määriä maitoa, mutta tasaantumisen jälkeen maitoa ei enää tulekaan lypsäessä kunnolla. Tämä tila ei ole pysyvä: mikäli äiti jatkaa lypsämistä ja totuttaa rintansa siihen, alkaa tuloksiakin tulla, sillä jälleen mitä enemmän maitoa poistuu rinnoista, sitä enemmän rinnat pyrkivät maitoa erittämään.

Maidon rasvaisuus vaihtelee imetyksen keston mukaan. Mitä "tyhjempi" rinta, sitä rasvaisempaa maitoa se pyrkii erittämään. Jos vauvan imemistä rajoittaa y minuuttiin, ja sen jälkeen irroittaa vauvan rinnasta ja vaihtaa toiselle, voi käydä niin, että se rasvaisin maito jää vauvalta saamatta. Vauvat osaavat säädellä imemäänsä maidon määrää, eikä tämänkään takia suositella irroitettavan vauvaa rinnasta ennen kuin hän on valmis itse päästämään rinnasta irti. Samoin kuin aikuisilla, myös vauvoilla ruokailuajat ovat päivän kuluessa eri mittaisia. Lisäksi maitoa erittyy eri määriä ja eri tahtiin riippuen vuorokauden ajasta. On tyypillistä, että alle kolmikuinen vauva harrastaa ns. iltamaratooneja. Samoin on tyypillistä, että nimenomaan iltaisin rinnat tuntuvat erityisen tyhjiltä. "Tyhjä" rinta erittää rasvaisempaa maitoa vaikkakin pienempiä määriä kuin "täysi" rinta. On hyvin loogista, että vauva iltaisin tankkaa hartaasti tätä rasvaisempaa maitoa, jotta jaksaisi nukkua yöllä. Vastaavasti aamuisin maitoa erittyy huomattavasti enemmän, mutta se on silloin myös hieman kevyempää.

Äiti ei voi juurikaan vaikuttaa maidon koostumukseen omalla ruokavaliollaan. Mikäli äiti on kovin aliravittu, rinnat ennemmin lopettavat maidonerityksen kuin alkavat erittää "huonoa" maitoa. Jos äidin ravinto on kovin yksipuoleista, siitä kärsii vain äiti, sillä rinnat pitävät huolen maidosta ja siihen tarvittavat ravintoaineet otetaan sitten äidin elimistöstä (esim. kalsium äidin luustosta). Vesiliukoisten vitamiinien nauttiminen suurissa määrin nostaa hetkellisesti esim. äidinmaidon c-vitamiinin määrää. Myös rasvahappojen laatuun äiti voi vaikuttaa syömisillään (eläinrasvat vs. kasvirasvat). Äiti ei siis voi omalla ruokavaliollaan tehdä maidosta tuhdimpaa tai laihempaa.
Maito ei myöskään menetä ravintoarvoaan imetyksen jatkuessa yli tietyn kuukausimäärän. Ei siis voida sanoa, että x kuukauden jälkeen maito muuttuu "sokerilitkuksi". Maidon energiapitoisuus pysyy samana, mutta lapsi alkaa tarvita lisäenergiaa muualta. Äidinmaidosta on kirjoitettu kattava juttu Imetystukilistan sivuille.

• Peter Hartmannin tutkimustuloksia mm. rintojen kapasiteetista ja maidon rasvaisuudesta suhteessa imetyskerran kestoon (englanniksi).
• Paljon asiaa rintojen toiminnasta, mm. rintojen kehittymisestä, maidon erittymisestä, äidinmaidon eri kehitysvaiheista sekä äidinmaidon koostumuksesta (englanniksi).