• Ei ole kivulias.

• Vauva ei maiskuta

• Vauvan huulet ovat ulospäin kääntyneet

• Vauvan leuka koskettaa äidin rintaa, mutta nenän ja rinnan väliin jää hengitysrako

• Vauvan pää on hieman takakenossa

• Vauvan kieli on alaikenen päällä (tämän voi tarkistaa raottamalla hieman vauvan alahuulta suupielestä. Jos kieli näkyy, hyvä juttu.)

• Vauvalla on rintaa suussaan enemmän nännin alapuolelta kuin yläpuolelta

• Imetyksen jälkeen nänni ei ole epätavallisen muotoinen (esim. uuden huulipunapuikon muotoinen) eikä siinä ole valkoisia harjanteita tai rantuja, vaan normaalin "pysty" mutta pidempi kuin "lepotilassa"

• Rintaa ei saa vedettyä pois vauvan suusta, vaan imu täytyy rikkoa ensin.

• Jo ennen herumisen käynnistymistä vauva selvästi nielee eikä vain pidä rintaa suussa ja lutkuta.

• Vauvan posket ovat pyöreät, eivätkä kuopalla, kuten silloin, kun imetään esim. pillistä.

• Vauvan imiessä hänen alaleukansa liikkuu ikään kuin hän pureskelisi jotain.

Kuvat sivulta When latching.

• Rinta tarjotaan vauvalle ”hampurilaisena” ja C-otteella. Hampurilaisessa rintaa litistetään hieman niin, että muutakin kuin vain nänni menee vauvan suuhun. Litistys tehdään vauvan suupielien suuntaisesti. C-otteella rintaa pidellään niin, että kämmen on C-kirjaimen muotoinen ja tarvittaessa rinnan ihoa voi hieman kiristää vauvan ylähuulen puolelta niin, että nännin suunta on yläviistoon enemmän kuin suoraan eteenpäin. Saksiotetta tulisi välttää, sillä se saattaa estää maitoa virtaamasta ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa tiehyttukoksen.

Sekä hampurilaisote että C-ote ovat molemmat loistavia, jos äidillä on matalat rinnanpäät. Molemmilla saa nänniä nimittäin vähän puristettua ulospäin, jolloin vauvan on helpompi tarttua rintaan. Rintakumia ei siis aina tarvita. Ja näillä otteilla voi myös koettaa päästä rintakumista eroon.

• Nännillä tai sormella sivellen kehoitetaan vauvaa hamuilemaan. Kun vauvan suu on apposen auki, vauva vedetään kiinni rintaan.

 
• Nänni kannattaa tähdätä vauvan kitalakea kohti – siis yläviistoon – eikä keskelle suuta. Imetys kannattaa aloittaa niin, että kun vauva hamuilee, rinnanpää on vauvan nenän kohdalla. Niin se saadaan tarpeeksi syvälle, kitalaen pehmeälle osalle.

 
• Vauvan alahuulen olisi hyvä osua 3-4 cm rinnanpään alapuolelle. Koska vauva imee maitoa rinnasta lypsämällä rintaa alaleuallaan ja kielellään, varmistetaan näin, että vauvalla on jotain, mistä lypsää. Tällä tavalla nänni on alussa vauvan nenän kohdalla, ja siitä se sitten meneekin oikeaan paikkaan vauvan suussa.

 
• Vauvan kielen tulee olla alhaalla ikenen päällä. Jos kieli jää sydämen muotoiseksi – eli ei yllä keskeltä tarpeeksi pitkälle ulos – tai nousee ylös kitalakeen, on oikea imuote vaikea saada. Syynä tähän voi olla liian lyhyt kielijänne.

 
• Imetysasennon tulee olla hyvä: jos vauva on masu äidin masua vasten eikä liian kaukana, niin yleensä vauvan pääkin on sopivasti takakenossa, jolloin imeminen ja oikean imuotteen löytyminen ovat helpompia. Vaikeahan se on aikuisenkin juoda lasista leuka rinnassa kiinni ja pää käännettynä sivulle :-). Imuotetta voi usein parantaa pienellä imetysasennon korjauksella: kun perinteisessä kehtoasennossa vauvan peppua painaa lähemmäs äidin kylkeä, vauvan pää menee enemmän takakenoon, jolloin vauva saa suunsa paremmin auki. Vastaavasti kylki-imetysasennossa jos vauvan pää on rintaan nähden liian ylhäällä, niin vauvan siirtäminen sängyllä hieman äidin jalkoja kohti saa pään parempaan asentoon hyvää imuotetta ajatellen.
  Erilaisia imetysasentoja voi kuivaharjoitella jo raskauden aikana.

Jos imuote ei imetyksen alussa mennyt oikein, kannattaa vauvan ote irroittaa ja yrittää uudelleen. Vauvan ei kannata antaa tottua huonoon tai väärään imuotteeseen, vaan aktiivisesti yrittää korjata imuotetta kunnolliseksi. Näin vauva saa rinnasta tarpeeksi maitoa, eikä imetys satu. Ihan alussa tosin äidin rintojen iho saattaa olla herkkä ja vauvan voimakas imu tuntua kipuna, mutta jos imetys tekee kipeää vielä parin päivän kuluttua ja koko imetyksen ajan tai rinnat menevät rikki, niin imuote olisi hyvä tarkistaa.